[1] Tämän jälkeen tuotiin Joosefille sana: »Katso, isäsi on sairaana». Ja hän otti mukaansa molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin.
[2] Ja Jaakobille ilmoitettiin ja sanottiin: »Katso, poikasi Joosef on tullut sinun luoksesi». Niin Israel kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteessaan.
[3] Ja Jaakob sanoi Joosefille: »Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Luusissa Kanaanin maassa ja siunasi minut
[4] ja sanoi minulle: ’Katso, minä teen sinut hedelmälliseksi ja annan sinun lisääntyä, annan tulla sinusta suuren kansojen joukon, ja minä annan sinun jälkeläisillesi tämän maan ikuiseksi perintömaaksi’.
[5] Kaksi poikaasi, jotka ovat sinulle syntyneet Egyptin maassa, ennenkuin minä tulin luoksesi Egyptiin, olkoot minun omani; Efraim ja Manasse olkoot minun omani niinkuin Ruuben ja Simeon.
[6] Mutta ne lapsesi, jotka ovat syntyneet sinulle heidän jälkeensä, olkoot sinun; nimitettäköön heitä veljiensä nimellä heidän perintöosassaan.
[7] Palatessani Mesopotamiasta kuoli minulta Raakel matkalla Kanaanissa, kun vielä oli jonkun verran matkaa Efrataan; ja minä hautasin hänet siellä Efratan» – se on Beetlehemin – »tien varteen».
[8] Kun nyt Israel huomasi Joosefin pojat, kysyi hän: »Keitä nämä ovat?»
[9] Joosef vastasi isälleen: »Ne ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut». Hän sanoi: »Tuo heidät minun luokseni siunatakseni heidät».
[10] Mutta Israelin silmät olivat vanhuudesta hämärät, niin ettei hän voinut nähdä. Niin Joosef toi heidät hänen luokseen, ja hän suuteli heitä ja syleili heitä.
[11] Ja Israel sanoi Joosefille: »En olisi uskonut saavani nähdä sinun kasvojasi; ja katso, Jumala on suonut minun nähdä sinun jälkeläisiäsikin».
[12] Ja Joosef otti heidät pois hänen polviltansa ja kumartui maahan kasvoilleen.
[13] Sitten Joosef tarttui heihin molempiin, Efraimiin oikealla kädellänsä, vasemmalla Israelista, ja Manasseen vasemmalla kädellänsä, oikealla Israelista, ja toi heidät niin hänen eteensä.
[14] Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle; hän pani siis kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen.
[15] Ja hän siunasi Joosefin sanoen: »Jumala, jonka kasvojen edessä minun isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on minua kainnut syntymästäni hamaan tähän päivään asti,
[16] enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia; heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi, ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata».
[17] Mutta kun Joosef huomasi, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, pani hän sen pahakseen ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle.
[18] Ja Joosef sanoi isälleen: »Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen; pane oikea kätesi hänen päänsä päälle».
[19] Mutta hänen isänsä epäsi ja sanoi: »Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän; hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansan paljous».
[20] Ja niin hän siunasi heidät sinä päivänä, sanoen: »Sinun nimelläsi siunataan Israelissa, sanotaan: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi». Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.
[21] Ja Israel sanoi Joosefille: »Katso, minä kuolen, mutta Jumala on teidän kanssanne ja vie teidät takaisin isienne maahan.
[22] Ja lisäksi siihen, minkä veljesi saavat, minä annan sinulle vuorenharjanteen, jonka olen miekallani ja jousellani ottanut amorilaisilta.»