[1] Kun Jaakob nosti silmänsä ja katseli, niin katso, Eesau oli tulossa, neljäsataa miestä mukanaan. Silloin hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille.
[2] Ja hän asetti orjattaret lapsineen ensimmäisiksi, niiden jälkeen Leean lapsineen ja Raakelin Joosefin kanssa viimeiseksi.
[3] Mutta itse hän astui heidän edellänsä ja kumartui maahan seitsemän kertaa, kunnes oli saapunut veljensä eteen.
[4] Mutta Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä; ja he itkivät.
[5] Ja hän nosti silmänsä ja näki vaimot ja lapset ja kysyi: »Keitä ovat nämä, jotka ovat sinun seurassasi?» Hän vastasi: »Ne ovat minun lapseni, jotka Jumala on palvelijallesi lahjoittanut».
[6] Niin orjattaret lähestyivät lapsineen ja kumartuivat maahan.
[7] Myöskin Leea lapsineen lähestyi, ja he kumartuivat maahan. Viimein lähestyivät Joosef ja Raakel ja kumartuivat maahan.
[8] Sitten hän kysyi: »Mitä tarkoitit kaikella sillä joukolla, jonka minä kohtasin?» Hän vastasi: »Saada armon herrani silmien edessä».
[9] Mutta Eesau sanoi: »Minulla on itselläni kyllin; pidä, veljeni, omasi!»
[10] Jaakob vastasi: »Ei niin; jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ota minulta vastaan lahjani; sillä olenhan saanut nähdä sinun kasvosi, niinkuin nähdään Jumalan kasvot, ja sinä olet ottanut minut suosiollisesti vastaan.
[11] Ota siis tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen, ja minulla on yllin kyllin kaikkea.» Ja hän pyysi häntä pyytämällä, kunnes hän otti sen.
[12] Sitten Eesau sanoi: »Lähtekäämme liikkeelle ja vaeltakaamme eteenpäin; minä vaellan sinun edelläsi».
[13] Mutta Jaakob sanoi hänelle: »Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani; jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, kuolee koko lauma.
[14] Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä; minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin karja, jota kuljetan, ja lapset jaksavat käydä, kunnes saavun herrani luo Seiriin.»
[15] Eesau vastasi: »Minä jätän luoksesi osan väestäni». Hän sanoi: »Minkätähden niin? Kunhan vain saan armon herrani silmien edessä!»
[16] Niin Eesau sinä päivänä kääntyi takaisin ja meni sitä tietään Seiriin.
[17] Mutta Jaakob lähti Sukkotiin ja rakensi siellä itsellensä majan. Ja karjallensa hän teki tarhoja. Siitä tuli sen paikan nimeksi Sukkot.
[18] Ja Jaakob saapui matkallansa Mesopotamiasta onnellisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaanin maassa, ja leiriytyi kaupungin edustalle.
[19] Ja hän osti sen maapalstan, johon hän oli pystyttänyt telttansa, Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla.
[20] Ja hän pystytti siihen alttarin ja antoi sille nimen Eel, Israelin Jumala.