[1] Mutta Jaakob kulki tietänsä; ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan.
[2] Ja nähdessään heidät Jaakob sanoi: »Tämä on Jumalan sotajoukkoa». Ja hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.
[3] Sitten Jaakob lähetti sanansaattajat edellään veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle.
[4] Ja hän käski heitä sanoen: »Sanokaa herralleni Eesaulle näin: ’Sinun palvelijasi Jaakob sanoo: Minä olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka;
[5] ja minä olen saanut raavaita, aaseja, pikkukarjaa, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon sinun silmiesi edessä’.»
[6] Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: »Me tulimme veljesi Eesaun luo; hän on jo matkalla sinua vastaan, neljäsataa miestä mukanaan».
[7] Silloin valtasi Jaakobin suuri pelko ja ahdistus. Ja hän jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, ja pikkukarjan ja raavaskarjan ja kamelit kahteen joukkoon.
[8] Sillä hän ajatteli: »Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon».
[9] Ja Jaakob sanoi: »Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: ’Palaja maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!’
[10] Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut; sillä ainoastaan sauva kädessäni minä kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt on minulle karttunut kaksi joukkoa.
[11] Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut ynnä äidit lapsineen.
[12] Olethan itse sanonut: ’Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljouden tähden’.»
[13] Ja hän jäi siihen siksi yöksi. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle
[14] kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä vuohipukkia, kaksisataa uuhta ja kaksikymmentä oinasta,
[15] kolmekymmentä imettävää kamelia varsoinensa, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia.
[16] Ja hän jätti ne palvelijainsa haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi palvelijoilleen: »Menkää minun edelläni ja jättäkää välimatka kunkin lauman välille».
[17] Ja hän käski ensimmäistä sanoen: »Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: ’Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen ovat nuo elukat tuolla edelläsi?’
[18] niin vastaa: ’Ne ovat palvelijasi Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni Eesaulle; ja katso, myös hän itse tulee jäljessämme’.»
[19] Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumoja ajoivat, sanoen: »Juuri näin on teidän sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet.
[20] Ja sanokaa myös: ’Katso, sinun palvelijasi Jaakob tulee meidän jäljessämme’.» Sillä hän ajatteli: »Minä koetan lepyttää häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen; ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan.»
[21] Niin lahja kulki hänen edellänsä, mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin.
[22] Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli.
[23] Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken, mitä hänellä oli.
[24] Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.
[25] Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.
[26] Ja mies sanoi: »Päästä minut, sillä päivä koittaa». Mutta hän vastasi: »En päästä sinua, ellet siunaa minua».
[27] Ja hän sanoi hänelle: »Mikä sinun nimesi on?» Hän vastasi: »Jaakob».
[28] Silloin hän sanoi: »Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut».
[29] Ja Jaakob kysyi ja sanoi: »Ilmoita nimesi». Hän vastasi: »Miksi kysyt minun nimeäni?» Ja hän siunasi hänet siinä.
[30] Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, »sillä», sanoi hän, »minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut».
[31] Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa.
[32] Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.