[1] Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Ju ma laa, että he pelastuisivat.
[2] Voin todistaa, että he ovat täyn nä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys.
[3] He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pys tyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta.
[4] Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jo kai nen, joka uskoo.
[5] Siitä vanhurskaudesta, joka pe rustuu lain noudattamiseen, Moo ses kirjoittaa: »Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän.»
[6] Mutta uskon vanhurskaus pu huu näin: »Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?» – ni mittäin tuomaan Kristusta maan päälle –
[7] »tai: Kuka voi laskeutua sy vyyk siin?» – nimittäin nou ta maan Kristusta ylös kuolleista.
[8] Mitä siis on sanottu? – Sana on lä hellä sinua, sinun suussasi ja si nun sy dämessäsi, nimittäin se us kon sana, jota me julistamme.
[9] Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi us kot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.
[10] Sydämen usko tuo vanhurs kau den, suun tunnustus pelastuksen.
[11] Kirjoituksissa sanotaan: »Yksikään, joka häneen uskoo, ei jou du häpeään.»
[12] Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.
[13] Onhan kirjoitettu: »Jokainen, joka huutaa avukseen Herran ni meä, pelastuu.»
[14] Mutta kuinka he voivat huu taa avukseen sitä, johon eivät us ko? Kuinka he voivat uskoa sii hen, josta eivät ole kuulleet? Kuin ka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?
[15] Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: »Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!»
[16] Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: »Herra, kuka on us ko nut meidän sanomamme?»
[17] Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kris tuk sen sana.
[18] Nyt kysyn: eivätkö he ehkä ole kuulleetkaan sitä? Varmasti ovat: – Heidän äänensä on kai kunut kaikkialle, heidän sa nan sa maan ääriin asti.
[19] Mutta eikö Israel ole sitä käsit tänyt? Jo Mooses sanoo: – Minä saan teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa, vihaamaan pakanoiden ymmärtämätöntä joukkoa.
[20] Jesaja sanoo vielä roh keam min: – Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet, olen il mais sut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet.
[21] Israelista hän sen sijaan sa noo: »Päivästä päivään olen ojentanut käsiäni uppiniskaista ja vastuste levaa kansaa kohti.»