[1] Veljet, tehän tunnette lain ja tiedätte, että laki hallitsee ih mis tä niin kauan kuin hän elää.
[2] Laki sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kuin tämä on elossa. Mutta jos mies kuolee, nainen vapautuu siitä lais ta, joka sitoi hänet mieheen.
[3] Jos hän miehensä eläessä an tau tuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuol tua hän on vapaa lain määrä yk ses tä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa.
[4] Samoin on teidän laitanne, vel je ni. Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle, hänelle joka on he rä tet ty kuolleista. Näin me kan nam me hedelmää Jumalalle.
[5] Silloin kun vielä olimme tur mel tuneen luontomme val las sa, ruumiissamme vaikuttivat lain he rättämät syntiset himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle.
[6] Mutta kun nyt olemme kuol leet pois siitä, mikä piti meitä val las saan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.
[7] Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä? Ei toki. Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tun te maan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: »Älä himoitse.»
[8] Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuol lut.
[9] Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon
[10] ja minä kuolin. Näin käsky, jonka oli määrä antaa elämä, tuottikin minulle kuoleman.
[11] Saatuaan lain käskystä ai heen synti käs kyn avulla petti ja sur ma si minut.
[12] Laki itse on silti pyhä, ja käs ky on pyhä, oikea ja hyvä.
[13] Onko nyt hyvä tuottanut mi nul le kuoleman? Ei toki, vaan syn ti. Jotta synti paljastuisi syn nik si, se tuotti minulle hyvän avulla kuoleman. Näin käsky teki syn nin vielä monin verroin pahemmaksi.
[14] Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty.
[15] En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan.
[16] Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä.
[17] Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.
[18] Tiedänhän, ettei minussa, ni mit täin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mut ta en pysty siihen.
[19] En tee sitä hyvää, mitä tah don, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
[20] Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
[21] Huomaan siis, että minua hal lit see tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.
[22] Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain,
[23] mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.
[24] Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
[25] Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.