[1] Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kris tuk sessa Jee suksessa.
[2] Hengen laki, joka antaa elä män Kristuksen Jeesuksen yh te y des sä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
[3] Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen tur meltuneen luonnon vuoksi voi ma ton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syn tisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin,
[4] jotta meissä, jotka elämme Hen gen emmekä lihamme mu kais ta elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.
[5] Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset.
[6] Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan.
[7] Lihan pyrkimykset sotivat Ju ma laa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua.
[8] Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.
[9] Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kris tuk sen Henkeä, ei ole hänen oman sa.
[10] Jos Kristus on teissä, teidän ruu miinne tosin on kuollut syn nin vuoksi, mutta Henki luo elä mää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi.
[11] Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jee suk sen kuolleista, niin hän, joka he rät ti Kristuksen kuolleista, on te ke vä eläviksi myös teidän kuole vaiset ruumiinne teissä asu van Henkensä voimalla.
[12] Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luon toam me kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan.
[13] Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avul la kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää.
[14] Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.
[15] Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jäl leen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: »Abba! Isä!»
[16] Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.
[17] Mutta jos olemme lapsia, olem me myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kans sa; jos kerran kärsimme yh des sä Kristuksen kanssa, pää sem me myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.
[18] Minä päättelen, etteivät ny kyi sen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vie lä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme.
[19] Koko luomakunta odottaa har taasti Jumalan lasten ilmestymistä.
[20] Kaiken luodun on täytynyt tai pua katoavaisuuden alai suu teen, ei omasta tahdostaan, vaan hä nen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toi vo,
[21] että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Ju ma lan lasten vapauteen ja kirkkauteen.
[22] Me tiedämme, että koko luo makunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa.
[23] Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lah ja na saaneet omaksemme Hen gen, huokailemme odottaessamme Ju ma lan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi.
[24] Meidät on pelastettu, se on var ma toivomme. Mutta toivo, jon ka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sel lais ta, minkä jo näkee!
[25] Jos taas toivomme jotakin mi tä emme näe, me myös odo tam me sitä kärsivällisesti.
[26] Myös Henki auttaa meitä, jot ka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi ru koil la, että rukoilisimme oikein. Hen ki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.
[27] Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mu kaisesti pyhien puolesta.
[28] Me tiedämme, että kaikki koi tuu niiden parhaaksi, jotka ra kas ta vat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.
[29] Ne, jotka hän edeltäkäsin on va linnut, hän on myös edeltä mää rän nyt oman Poikansa kal tai sik si, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.
[30] Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kut su nut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurs kaiksi, hän on myös lah joit ta nut kirkkautensa.
[31] Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puo lel lam me, kuka voi olla meitä vastaan?
[32] Kun hän ei säästänyt omaa Po i kaansakaan vaan antoi hänet kuo le maan kaikkien meidän puo les tam me, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meil le kaikkea muutakin?
[33] Kuka voi syyttää Jumalan va lit tu ja? Jumala – mutta hän ju lis taa vanhurskaaksi!
[34] Kuka voi tuomita kado tuk seen? Kristus – mutta hän on kuol lut meidän tähtemme, ja enem män kin: hänet on herätetty kuol leista, hän istuu Jumalan oi keal la puolella ja rukoilee meidän puolestamme!
[35] Mikä voi erottaa meidät Kris tuk sen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alas to muus, vaara tai miekka?
[36] On kirjoitettu: – Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.
[37] Mutta kaikissa näissä ahdin goissa meille antaa rie mu voi ton hän, joka on meitä ra kastanut.
[38] Olen varma siitä, ettei kuo le ma eikä elämä, eivät enkelit, ei vät henkivallat, ei mikään ny kyi nen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat,
[39] ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Ju malan rakkaudesta, joka on tul lut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.