[1] Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahaminjälkeläinen, Benjaminin heimoa.
[2] Ei Jumala ole hylännyt kan saan sa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut. Tiedättehän te, mitä kir joi tuk set kertovat Eliasta. Hän esittää Jumalalle Israelia vastaan tämän syytöksen:
[3] »Herra, he ovat tappaneet si nun profeettasi ja hajottaneet si nun alttarisi. Minä yksin olen enää jäljellä, ja he tavoittelevat minunkin henkeäni.»
[4] Mutta minkä vastauksen hän saa Jumalalta? »Minä olen jät tä nyt itselleni seitsemäntuhatta mies tä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin edessä.»
[5] Samoin on nykyisenäkin ai ka na olemassa jäännös, jonka Ju ma la on armossaan valinnut.
[6] Mutta jos valinta kerran pe rus tuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin – muutenhan armo ei oli si armo.
[7] Israel ei siis ole saavuttanut sitä, mitä se on tavoitellut; vain valitut ovat sen saaneet. Muut ovat paa tuneet,
[8] niin kuin on kirjoitettu: – Ju ma la on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä.
[9] Ja Daavid sanoo: – Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi ja satimeksi, kompastukoot he sii hen ja saakoot rangaistuksensa.
[10] Hämärtykööt heidän sil män sä niin, etteivät he näe. Paina hei dän selkänsä aina kumaraan.
[11] Kysyn siis: eivät kai juu ta lai set sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maa han makaamaan? Päinvastoin! Hei dän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muil le kansoille, ja näin juu ta lai set ovat saaneet aiheen kadehtia niitä.
[12] Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimää räinen voittonsa!
[13] Teille pakanuudesta käänty neille sanon: minä ylistän teh tä vää ni kansojen apostolina,
[14] sillä näin herätän ehkä heimo lai sissani kateutta teitä koh taan ja voin pelastaa joitakuita heistä.
[15] Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuu kaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon!
[16] Jos ensimmäinen leipä pyhi tetään, on koko leipomus pyhä, ja jos puun juuri on pyhä, ovat myös oksat pyhät.
[17] Jos jalosta oliivipuusta on kat kais tu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien jouk koon niin että olet päässyt osal li sek si puun juurinesteestä,
[18] älä ylvästele alkuperäisten ok sien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kan na ta juurta vaan juuri kannattaa sinua.
[19] Sanot ehkä, että nuo oksat kat kais tiin, jotta sinut voitaisiin ok sas taa.
[20] Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole yli mie li nen, vaan pelkää!
[21] Jos Jumala ei säästänyt luon nol li sia oksia, ei hän säästä si nua kaan.
[22] Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua koh taan lempeä, jos pysyt kiinni hä nen hyvyydessään; muuten si nutkin leikataan pois.
[23] Mutta myös nuo toiset ok sastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Ju ma la kykenee liittämään heidät takaisin runkoon.
[24] Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä al ku pe räi set oksat voidaan liittää ta kai sin omaan puuhunsa.
[25] Veljet, jotta ette olisi oman vii sau tenne varassa, teidän tulee tun tea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kan sas ta, kestää siihen asti kun muis ta kansoista koottava määrä on tul lut täyteen.
[26] Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kir joi tet tu: – Siio nista on tuleva Pelastaja, hän pois taa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä.
[27] Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois hei dän syntinsä.
[28] Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia, teidän tähtenne, mutta valinnan pe rus teel la he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden.
[29] Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua.
[30] Te olitte ennen tottelemat to mia Jumalaa kohtaan, mutta noiden toisten tottelemattomuu den vuoksi Jumala on nyt armahtanut teidät.
[31] Samalla tavoin he ovat nyt ol leet tottelemattomia, jotta myös heidät armahdettaisiin, kun te olet te saaneet armahduksen.
[32] Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen.
[33] Kuinka ääretön onkaan Ju ma lan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tut kimattomat ovat hänen tuomionsajajäljittämättömät hänen tiensä!
[34] Kuka voi tuntea Herran aja tuk set, kuka pystyy neuvomaan häntä?
[35] Kuka on antanut hänelle jo ta kin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?
[36] Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kun nia ikuisesti. Aamen.