[1] Mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen?
[2] Jos Abraham katsottiin van hurskaaksi tekojensa pe rus teel la, hänellä oli aihetta ylpeillä – ei kuitenkaan Jumalan edessä.
[3] Mitä sanovat kirjoitukset? »Ab ra ham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.»
[4] Työntekijälle maksettua palk kaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi.
[5] Jos taas jollakulla ei ole an si oi ta mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurs kaaksi, Jumala lukee hä nen uskonsa vanhurskaudeksi.
[6] Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta:
[7] – Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden syn nit on pyyhitty pois.
[8] Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.
[9] Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen vain ympärileikattuja vai myös ympärileikkaamattomia? Mehän sanomme: »Jumala katsoi Abra hamille vanhurskaudeksi uskon.»
[10] Oliko Abraham silloin ympärileikattu? Ei ollut, hän oli vielä ympärileikkaamaton.
[11] Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hä net oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileik kaamatto mana uskoi. Näin hä nes tä tuli kaik kien niiden isä, jotka uskovat ja jotka kat so taan vanhurskaiksi, vaikka he ovat ympärileikkaamattomia.
[12] Samoin hän on ympärileikat tujen isä, jos nämä myös seu raa vat sitä uskon tietä, jota isämme Abraham kulki ol les saan vielä ympärileikkaamaton.
[13] Ei Jumala sen vuoksi lu van nut Abrahamille ja hänen jälkeläi silleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham kat sot tiin vanhurskaaksi, kun hän us koi.
[14] Jos näet perillisiä ovat ne, jot ka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensäja lupaus raukeaa.
[15] Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikko mus takaan.
[16] Lupaus ja usko kuuluvat yh teen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jäl keläi siä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abraha min usko. Hän on meidän kaikkienisä,
[17] niin kuin on kirjoitettu: »Minä olen tehnyt sinut monien kan so jen isäksi.» Tähän Jumalaan Ab ra ham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu ole mattomat olemaan.
[18] Abraham toivoi, vaikka toi voa ei ollut, ja niin hän uskoi tu le van sa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: »Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.»
[19] Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen.
[20] Abraham ei ollut epä us koi nen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voi maa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kun nian
[21] varmana siitä, että Jumala pys tyy tekemään sen mitä on lu van nut.
[22] Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
[23] Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä,
[24] vaan myös meidän vuoksem me. Jumala on katsova vanhurs kaiksi meidätkin, kun us kom me häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.
[25] Jumala antoi Kristuksen kuol la meidän rikkomustemme täh den ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.