[1] Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja.
[2] Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.
[3] Ja hän sanoi heille: »Älkää ottako mitään matkalle, ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää, ei rahaa, älköön myös kenelläkään olko kahta ihokasta.
[4] Ja mihin taloon tulette, siihen jääkää, ja siitä lähtekää matkallenne.
[5] Ja missä eivät ota teitä vastaan, siitä kaupungista lähtekää pois, ja pudistakaa tomu jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan.»
[6] Niin he lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.
[7] Ja neljännysruhtinas Herodes sai kuulla kaikki, mitä tapahtui, eikä tiennyt, mitä ajatella; sillä muutamat sanoivat: »Johannes on noussut kuolleista»,
[8] mutta toiset: »Elias on ilmestynyt», toiset taas: »Joku vanhoista profeetoista on noussut ylös».
[9] Ja Herodes sanoi: »Johanneksen minä olen mestauttanut; mutta kuka tämä on, josta minä tuollaista kuulen?» Ja hän etsi tilaisuutta saadakseen nähdä hänet.
[10] Ja apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle kaikki, mitä olivat tehneet. Niin hän otti heidät mukaansa ja vetäytyi yksinäisyyteen lähelle Beetsaida nimistä kaupunkia.
[11] Mutta kun kansa sai sen tietää, seurasivat he häntä; ja hän otti heidät vastaan ja puhui heille Jumalan valtakunnasta ja teki terveiksi ne, jotka parantamista tarvitsivat.
[12] Ja päivä alkoi laskea. Niin ne kaksitoista tulivat ja sanoivat hänelle: »Laske kansa luotasi, että he menisivät ympärillä oleviin kyliin ja maataloihin majoittumaan ja saamaan ravintoa, sillä täällä me olemme autiossa paikassa».
[13] Mutta hän sanoi heille: »Antakaa te heille syödä». Niin he sanoivat: »Meillä ei ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, ellemme lähde ostamaan ruokaa kaikelle tälle kansalle».
[14] Sillä heitä oli noin viisituhatta miestä. Niin hän sanoi opetuslapsilleen: »Asettakaa heidät aterioimaan ruokakunnittain, noin viisikymmentä kuhunkin».
[15] Ja he tekivät niin ja asettivat kaikki aterioimaan.
[16] Niin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne ja mursi ja antoi opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi.
[17] Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi; ja heiltä jääneet tähteet kerättiin, kaksitoista vakallista palasia.
[18] Ja tapahtui, kun hän oli yksinäisessä paikassa rukoilemassa ja hänen opetuslapsensa olivat hänen kanssaan, että hän kysyi heiltä ja sanoi: »Kenen kansa sanoo minun olevan?»
[19] He vastasivat sanoen: »Johannes Kastajan, mutta toiset Eliaan, toiset taas sanovat, että joku vanhoista profeetoista on noussut ylös».
[20] Niin hän sanoi heille: »Kenenkä te sanotte minun olevan?» Pietari vastasi ja sanoi: »Sinä olet Jumalan Kristus».
[21] Niin hän vakavasti varoittaen kielsi heitä kenellekään tästä puhumasta
[22] ja sanoi: »Ihmisen Pojan pitää kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös».
[23] Ja hän sanoi kaikille: »Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
[24] Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.
[25] Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?
[26] Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa.
[27] Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan.»
[28] Noin kahdeksan päivää sen jälkeen kuin hän oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan.
[29] Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi.
[30] Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat Mooses ja Elias.
[31] He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.
[32] Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssansa, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siitä heräsivät, näkivät he hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonansa.
[33] Ja kun nämä olivat eroamassa hänestä, sanoi Pietari Jeesukselle: »Mestari, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle yksi». Mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi.
[34] Ja hänen tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa; ja he peljästyivät joutuessaan pilveen.
[35] Ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: »Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä».
[36] Ja äänen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. Ja he olivat siitä vaiti eivätkä niinä päivinä ilmoittaneet kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet.
[37] Kun he seuraavana päivänä menivät alas vuorelta, tuli paljon kansaa häntä vastaan.
[38] Ja katso, kansanjoukosta huusi eräs mies sanoen: »Opettaja, minä rukoilen sinua, katsahda minun poikani puoleen, sillä hän on minun ainokaiseni;
[39] ja katso, hänen kimppuunsa käy henki, ja heti hän parkaisee, ja se kouristaa häntä, niin että vaahto lähtee; ja vaivoin se hänestä poistuu, runnellen häntä.
[40] Ja minä pyysin sinun opetuslapsiasi ajamaan sitä ulos, mutta he eivät voineet.»
[41] Jeesus vastasi ja sanoi: »Voi, sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi; kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne ja kärsiä teitä? Tuo poikasi tänne.»
[42] Ja vielä pojan tullessakin riivaaja repi häntä ja kouristi kovin. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä ja paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isällensä.
[43] Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. Mutta kun kaikki ihmettelivät kaikkea sitä, mitä Jeesus teki, sanoi hän opetuslapsillensa:
[44] »Ottakaa korviinne nämä sanat: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin».
[45] Mutta he eivät käsittäneet tätä puhetta, ja se oli heiltä peitetty, niin etteivät he sitä ymmärtäneet, ja he pelkäsivät kysyä häneltä, mitä se puhe oli.
[46] Ja heidän mieleensä tuli ajatus, kuka heistä mahtoi olla suurin.
[47] Mutta kun Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen, otti hän lapsen ja asetti sen viereensä
[48] ja sanoi heille: »Joka ottaa tykönsä tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä minut, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri.»
[49] Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: »Mestari, me näimme erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme».
[50] Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Älkää kieltäkö; sillä joka ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne».
[51] Ja kun hänen ylösottamisensa aika oli täyttymässä, käänsi hän kasvonsa Jerusalemia kohti, vaeltaaksensa sinne.
[52] Ja hän lähetti edellänsä sanansaattajia; ja he lähtivät matkalle ja menivät erääseen samarialaisten kylään valmistaakseen hänelle majaa.
[53] Mutta siellä ei otettu häntä vastaan, koska hän oli vaeltamassa kohti Jerusalemia.
[54] Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: »Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?»
[55] Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä.
[56] Ja he vaelsivat toiseen kylään.
[57] Ja heidän tietä vaeltaessaan eräs mies sanoi hänelle: »Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet».
[58] Niin Jeesus sanoi hänelle: »Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi».
[59] Toiselle hän sanoi: »Seuraa minua». Mutta tämä sanoi: »Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni».
[60] Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa».
[61] Vielä eräs toinen sanoi: »Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni».
[62] Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan».