[1] Sitten Jeesus täynnä Pyhää Henkeä palasi Jordanilta; ja Henki kuljetti häntä erämaassa,
[2] ja perkele kiusasi häntä neljäkymmentä päivää. Eikä hän syönyt mitään niinä päivinä, mutta kun ne olivat päättyneet, tuli hänen nälkä.
[3] Niin perkele sanoi hänelle: »Jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi».
[4] Jeesus vastasi hänelle: »Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä’.»
[5] Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat
[6] ja sanoi hänelle: »Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon.
[7] Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.»
[8] Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: »Kirjoitettu on: ’Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman’.»
[9] Niin hän vei hänet Jerusalemiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: »Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas;
[10] sillä kirjoitettu on: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta, että he varjelevat sinua’,
[11] ja: ’He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi’.»
[12] Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: »Sanottu on: ’Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi’.»
[13] Ja kun oli kaiken kiusattavansa kiusannut, poistui perkele hänen luotaan ajaksi.
[14] Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja sanoma hänestä levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin.
[15] Ja hän opetti heidän synagoogissaan, ja kaikki ylistivät häntä.
[16] Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.
[17] Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:
[18] »Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen,
[19] saarnaamaan Herran otollista vuotta».
[20] Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt.
[21] Niin hän rupesi puhumaan heille: »Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen».
[22] Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: »Eikö tämä ole Joosefin poika?»
[23] Niin hän sanoi heille: »Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: ’Parantaja, paranna itsesi’; ’tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa’.»
[24] Ja hän sanoi: »Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan.
[25] Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan,
[26] eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan.
[27] Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen.»
[28] Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen
[29] ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas.
[30] Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä.
[31] Ja hän meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja opetti kansaa sapattina.
[32] Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hänen puheessansa oli voima.
[33] Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Tämä huusi suurella äänellä:
[34] »Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä.»
[35] Niin Jeesus nuhteli häntä sanoen: »Vaikene ja lähde hänestä». Ja riivaaja viskasi hänet maahan heidän keskelleen ja lähti hänestä, häntä ollenkaan vahingoittamatta.
[36] Ja heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he puhuivat keskenään sanoen: »Mitä tämä puhe on, sillä hän käskee vallalla ja voimalla saastaisia henkiä, ja ne lähtevät ulos?»
[37] Ja maine hänestä levisi kaikkialle ympäristön seutuihin.
[38] Niin hän nousi ja meni synagoogasta Simonin kotiin. Ja Simonin anoppi sairasti kovaa kuumetta, ja he rukoilivat Jeesusta hänen puolestansa.
[39] Niin hän meni ja kumartui hänen ylitsensä ja nuhteli kuumetta, ja se lähti hänestä; ja heti vaimo nousi ja palveli heitä.
[40] Auringon laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, mikä missäkin taudissa, veivät ne hänen tykönsä. Ja hän pani kätensä heidän itsekunkin päälle ja paransi heidät.
[41] Myös lähtivät riivaajat ulos monesta, huutaen ja sanoen: »Sinä olet Jumalan Poika!» Mutta hän nuhteli niitä eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät hänen olevan Kristuksen.
[42] Ja päivän tultua hän lähti pois ja meni autioon paikkaan; mutta kansa etsi häntä, ja saavuttuaan hänen luokseen he pidättelivät häntä lähtemästä heidän luotansa.
[43] Mutta hän sanoi heille: »Minun tulee muillekin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sillä sitä varten minä olen lähetetty».
[44] Ja hän saarnasi Galilean synagoogissa.