[1] Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit.
[2] Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta.
[3] Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.
[4] Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa.
[5] Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: »Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?
[6] Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa,
[7] sanoen: ’Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös’.»
[8] Niin he muistivat hänen sanansa.
[9] Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille.
[10] Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa.
[11] Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä.
[12] Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti sisään, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut.
[13] Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista.
[14] Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut.
[15] Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa.
[16] Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.
[17] Ja hän sanoi heille: »Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?» Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa.
[18] Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: »Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?»
[19] Hän sanoi heille: »Mitä?» Niin he sanoivat hänelle: »Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä,
[20] kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet.
[21] Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat.
[22] Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla
[23] eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän.
[24] Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet.»
[25] Niin hän sanoi heille: »Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!
[26] Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?»
[27] Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
[28] Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi.
[29] Mutta he vaativat häntä sanoen: »Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa». Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa.
[30] Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.
[31] Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään.
[32] Ja he sanoivat toisillensa: »Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?»
[33] Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa.
[34] Ja nämä sanoivat: »Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille».
[35] Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän.
[36] Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: »Rauha teille!»
[37] Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen.
[38] Mutta hän sanoi heille: »Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne?
[39] Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.»
[40] Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.
[41] Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: »Onko teillä täällä jotakin syötävää?»
[42] Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa.
[43] Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.
[44] Ja hän sanoi heille: »Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa».
[45] Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.
[46] Ja hän sanoi heille: »Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
[47] ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
[48] Te olette tämän todistajat.
[49] Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.»
[50] Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät.
[51] Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.
[52] Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten.
[53] Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa.