[1] Mutta happamattoman leivän juhla, jota pääsiäiseksi sanotaan, oli lähellä.
[2] Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät kansaa.
[3] Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista.
[4] Ja tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkön vartioston päällikköjen kanssa, miten hän saattaisi hänet heidän käsiinsä.
[5] Ja he ihastuivat ja sitoutuivat antamaan hänelle rahaa.
[6] Ja hän lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille ilman melua.
[7] Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava.
[8] Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: »Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme».
[9] Niin he kysyivät häneltä: »Mihin tahdot, että valmistamme sen?»
[10] Hän vastasi heille: »Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee,
[11] ja sanokaa talon isännälle: ’Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?’
[12] Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa.»
[13] Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
[14] Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa.
[15] Ja hän sanoi heille: »Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin;
[16] sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa».
[17] Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: »Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
[18] Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee.»
[19] Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: »Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.»
[20] Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
[21] Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä.
[22] Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan!»
[23] Ja he rupesivat keskenänsä kyselemään, kuka heistä mahtoi olla se, joka oli tämän tekevä.
[24] Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.
[25] Niin hän sanoi heille: »Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi.
[26] Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee.
[27] Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.
[28] Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani;
[29] ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan,
[30] niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.
[31] Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja;
[32] mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi.»
[33] Niin Simon sanoi hänelle: »Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan».
[34] Mutta hän sanoi: »Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua.»
[35] Ja hän sanoi heille: »Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?» He vastasivat: »Ei mitään».
[36] Niin hän sanoi heille: »Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan.
[37] Sillä minä sanon teille, että minussa pitää käymän toteen tämän, mikä kirjoitettu on: ’Ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon’. Sillä se, mikä minusta on sanottu, on täyttynyt.»
[38] Niin he sanoivat: »Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa». Mutta hän vastasi heille: »Riittää».
[39] Ja hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
[40] Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: »Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen».
[41] Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili
[42] sanoen: »Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun».
[43] Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.
[44] Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.
[45] Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta.
[46] Niin hän sanoi heille: »Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.»
[47] Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa, ja yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan hänelle suuta.
[48] Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?»
[49] Kun nyt ne, jotka olivat hänen ympärillään, näkivät, mitä oli tulossa, sanoivat he: »Herra, iskemmekö miekalla?»
[50] Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan.
[51] Mutta Jeesus vastasi sanoen: »Sallikaa vielä tämäkin». Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet.
[52] Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: »Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä.
[53] Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.»
[54] Niin he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana.
[55] Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa.
[56] Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: »Tämäkin oli hänen kanssaan».
[57] Mutta hän kielsi sanoen: »Nainen, en tunne häntä».
[58] Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: »Sinäkin olet yksi niistä». Mutta Pietari sanoi: »Mies, en ole».
[59] Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: »Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin».
[60] Mutta Pietari sanoi: »En ymmärrä, mies, mitä sanot». Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko.
[61] Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: »Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät».
[62] Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.
[63] Ja miehet, jotka pitivät Jeesusta kiinni, pilkkasivat häntä ja pieksivät häntä.
[64] Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: »Profetoi, kuka se on, joka sinua löi!»
[65] Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat häntä vastaan.
[66] Ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet neuvostonsa eteen
[67] ja sanoivat: »Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille». Hän vastasi heille: »Jos minä teille sanon, niin te ette usko;
[68] ja jos kysyn, ette vastaa.
[69] Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella.»
[70] Silloin he kaikki sanoivat: »Sinä siis olet Jumalan Poika?» Hän vastasi heille: »Tepä sen sanotte, että minä olen».
[71] Niin he sanoivat: »Mitä me enää todistusta tarvitsemme? Sillä me itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustansa.»