[1] Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,
[2] sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,
[3] niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,
[4] että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.
[5] Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä Sakarias, Abian osastoa. Ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, ja tämän nimi oli Elisabet.
[6] He olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltaen kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomina.
[7] Mutta heillä ei ollut lasta, sillä Elisabet oli hedelmätön; ja he olivat molemmat tulleet iällisiksi.
[8] Niin tapahtui, kun hänen osastonsa palvelusvuoro tuli ja hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä,
[9] että hän tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa sai osaksensa mennä Herran temppeliin suitsuttamaan.
[10] Ja kaikki kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella rukoilemassa.
[11] Silloin ilmestyi hänelle Herran enkeli seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella.
[12] Ja hänet nähdessään Sakarias hämmästyi, ja hänet valtasi pelko.
[13] Mutta enkeli sanoi hänelle: »Älä pelkää, Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes.
[14] Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään.
[15] Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta.
[16] Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö.
[17] Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.»
[18] Niin Sakarias sanoi enkelille: »Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut.»
[19] Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: »Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämän ilosanoman.
[20] Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sentähden ettet uskonut minun sanojani, jotka käyvät aikanansa toteen.»
[21] Ja kansa oli odottamassa Sakariasta, ja he ihmettelivät, että hän niin kauan viipyi temppelissä.
[22] Mutta ulos tullessaan hän ei kyennyt puhumaan heille; silloin he ymmärsivät, että hän oli nähnyt näyn temppelissä. Ja hän viittoi heille ja jäi mykäksi.
[23] Ja kun hänen virkatoimensa päivät olivat päättyneet, meni hän kotiinsa.
[24] Ja niiden päiväin perästä Elisabet, hänen vaimonsa, tuli raskaaksi ja pysytteli salassa viisi kuukautta, sanoen:
[25] »Näin on Herra tehnyt minulle niinä päivinä, jolloin hän katsoi minun puoleeni poistaaksensa minusta ihmisten ylenkatseen».
[26] Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret,
[27] neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria.
[28] Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: »Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi.»
[29] Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.
[30] Niin enkeli sanoi hänelle: »Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.
[31] Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.
[32] Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
[33] ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.»
[34] Niin Maria sanoi enkelille: »Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?»
[35] Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: »Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
[36] Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi;
[37] sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.»
[38] Silloin Maria sanoi: »Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan». Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.
[39] Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin
[40] ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia.
[41] Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä.
[42] Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: »Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!
[43] Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?
[44] Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani.
[45] Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!»
[46] Ja Maria sanoi: »Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
[47] ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani;
[48] sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.
[49] Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä,
[50] ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät.
[51] Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään.
[52] Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset.
[53] Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.
[54] Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan
[55] Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut.»
[56] Ja Maria oli hänen tykönänsä noin kolme kuukautta ja palasi jälleen kotiinsa.
[57] Mutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan.
[58] Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden, iloitsivat he hänen kanssansa.
[59] Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias.
[60] Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: »Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes».
[61] Niin he sanoivat hänelle: »Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se nimi».
[62] Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi.
[63] Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: »Johannes on hänen nimensä». Ja kaikki ihmettelivät.
[64] Ja kohta hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa.
[65] Ja tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
[66] ja kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: »Mikähän tästä lapsesta tulee?» Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa.
[67] Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen:
[68] »Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen
[69] ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta
[70] – niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta –
[71] pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat,
[72] tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa,
[73] sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme;
[74] suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä
[75] pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
[76] Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään,
[77] antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
[78] meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta,
[79] loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.»
[80] Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.