[1] Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin
[2] ja puhuivat hänelle sanoen: »Sano meille, millä vallalla sinä näitä teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?»
[3] Hän vastasi ja sanoi heille: »Minä myös teen teille kysymyksen; sanokaa minulle:
[4] oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?»
[5] Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: »Jos sanomme: ’Taivaasta’, niin hän sanoo: ’Miksi ette siis uskoneet häntä?’
[6] Mutta jos sanomme: ’Ihmisistä’, niin kaikki kansa kivittää meidät, sillä se uskoo vahvasti, että Johannes oli profeetta.»
[7] Ja he vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli.
[8] Niin Jeesus sanoi heille: »Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen».
[9] Ja hän rupesi puhumaan kansalle ja puhui tämän vertauksen: »Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa.
[10] Ja ajan tullen hän lähetti palvelijan viinitarhurien luokse, että he antaisivat tälle osan viinitarhan hedelmistä; mutta viinitarhurit pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois.
[11] Ja hän lähetti vielä toisen palvelijan; mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.
[12] Ja hän lähetti vielä kolmannen; mutta tämänkin he haavoittivat ja heittivät ulos.
[13] Niin viinitarhan herra sanoi: ’Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani; häntä he kaiketi kavahtavat.’
[14] Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat: ’Tämä on perillinen; tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän omaksemme’.
[15] Ja he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä heille?
[16] Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille.» Niin he sen kuullessaan sanoivat: »Pois se!»
[17] Mutta hän katsahti heihin ja sanoi: »Mitä siis on tämä kirjoitus: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi’?
[18] Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa.»
[19] Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa hänet sillä hetkellä kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä.
[20] Ja he vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin.
[21] Ja ne kysyivät häneltä sanoen: »Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa.
[22] Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?»
[23] Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille:
[24] »Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?» He vastasivat: »Keisarin».
[25] Niin hän sanoi heille: »Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on».
[26] Ja he eivät kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä; ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat.
[27] Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä
[28] sanoen: »Opettaja, Mooses on säätänyt meille: ’Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen’.
[29] Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna.
[30] Niin toinen otti sen vaimon,
[31] ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia.
[32] Viimeiseksi vaimokin kuoli.
[33] Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut.»
[34] Niin Jeesus sanoi heille: »Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle.
[35] Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle.
[36] Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.
[37] Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi.
[38] Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.»
[39] Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: »Opettaja, oikein sinä sanoit».
[40] Ja he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään.
[41] Niin hän sanoi heille: »Kuinka he voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika?
[42] Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni,
[43] kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’
[44] Daavid siis kutsuu häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?»
[45] Ja kaiken kansan kuullen hän sanoi opetuslapsillensa:
[46] »Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,
[47] noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion».