[1] Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni hän Kapernaumiin.
[2] Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa.
[3] Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa.
[4] Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti ja sanoivat: »Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän;
[5] sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan».
[6] Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: »Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle;
[7] sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee.
[8] Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: ’Mene’, ja hän menee, ja toiselle: ’Tule’, ja hän tulee, ja palvelijalleni: ’Tee tämä’, ja hän tekee.»
[9] Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: »Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa.»
[10] Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat palvelijan terveenä.
[11] Sen jälkeen hän vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsivat hänen opetuslapsensa ynnä suuri kansanjoukko.
[12] Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, silloin kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainokaista poikaa. Ja äiti oli leski, ja hänen kanssaan kulki paljon kaupungin kansaa.
[13] Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: »Älä itke».
[14] Ja hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat seisahtuivat. Ja hän sanoi: »Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse.»
[15] Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi hänet hänen äidillensä.
[16] Ja heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: »Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme», ja: »Jumala on katsonut kansansa puoleen».
[17] Ja tämä puhe hänestä levisi koko Juudeaan ja kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin.
[18] Ja Johannekselle kertoivat hänen opetuslapsensa tästä kaikesta.
[19] Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran tykö kysymään: »Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?»
[20] Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat: »Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy: ’Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?’»
[21] Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön.
[22] Niin hän vastasi ja sanoi heille: »Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia.
[23] Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.»
[24] Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi hän puhumaan kansalle Johanneksesta: »Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
[25] Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa.
[26] Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.
[27] Tämä on se, josta on kirjoitettu: ’Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi’.
[28] Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes; mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.
[29] Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella.
[30] Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
[31] Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat?
[32] He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: ’Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette itkeneet’.
[33] Sillä Johannes Kastaja on tullut, ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: ’Hänessä on riivaaja’.
[34] Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: ’Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!’
[35] Ja viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi näytetty.»
[36] Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.
[37] Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta
[38] ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.
[39] Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: »Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen.»
[40] Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: »Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle». Hän virkkoi: »Opettaja, sano». –
[41] »Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.
[42] Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?»
[43] Simon vastasi ja sanoi: »Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi». Hän sanoi hänelle: »Oikein sinä ratkaisit».
[44] Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: »Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.
[45] Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään.
[46] Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani.
[47] Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.»
[48] Sitten hän sanoi naiselle: »Sinun syntisi ovat anteeksi annetut».
[49] Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: »Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?»
[50] Mutta hän sanoi naiselle: »Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan».