[1] Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
[2] Hän sanoi: »Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
[3] Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: ’Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan’.
[4] Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: ’Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
[5] niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni’.»
[6] Niin Herra sanoi: »Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
[7] Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
[8] Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?»
[9] Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
[10] »Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
[11] Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
[12] Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’
[13] Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’.
[14] Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.»
[15] Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
[16] Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: »Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
[17] Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.»
[18] Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: »Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?»
[19] Jeesus sanoi hänelle: »Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
[20] Käskyt sinä tiedät: ’Älä tee huorin’, ’Älä tapa’, ’Älä varasta’, ’Älä sano väärää todistusta’, ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.»
[21] Mutta hän sanoi: »Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti».
[22] Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: »Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua».
[23] Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas.
[24] Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: »Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!
[25] Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.»
[26] Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: »Kuka sitten voi pelastua?»
[27] Mutta hän sanoi: »Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista».
[28] Silloin Pietari sanoi: »Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua».
[29] Niin hän sanoi heille: »Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,
[30] ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää».
[31] Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: »Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
[32] Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään;
[33] ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös.»
[34] Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin.
[35] Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten.
[36] Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli.
[37] He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohitse.
[38] Niin hän huusi sanoen: »Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!»
[39] Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan; mutta hän huusi vielä enemmän: »Daavidin poika, armahda minua!»
[40] Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä:
[41] »Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?» Hän sanoi: »Herra, että saisin näköni jälleen».
[42] Niin Jeesus sanoi hänelle: »Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut».
[43] Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.