[1] Ja hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi.
[2] Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas.
[3] Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen.
[4] Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse.
[5] Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: »Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi».
[6] Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan.
[7] Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: »Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan».
[8] Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: »Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin».
[9] Niin Jeesus sanoi hänestä: »Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika;
[10] sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on».
[11] Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.
[12] Hän sanoi näin: »Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.
[13] Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: ’Asioikaa näillä, kunnes minä tulen’.
[14] Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: ’Emme tahdo tätä kuninkaaksemme’.
[15] Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.
[16] Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: ’Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää’.
[17] Ja hän sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia’.
[18] Ja toinen tuli ja sanoi: ’Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää’.
[19] Niin hän sanoi tällekin: ’Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia’.
[20] Vielä tuli yksi ja sanoi: ’Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa.
[21] Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’
[22] Hän sanoi hänelle: ’Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt;
[23] miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?’
[24] Ja hän sanoi vieressä seisoville: ’Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää’.
[25] – Niin he sanoivat hänelle: ’Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää’. –
[26] ’Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
[27] Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.’»
[28] Ja tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin.
[29] Ja tapahtui, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi, että hän lähetti kaksi opetuslastaan
[30] sanoen: »Menkää edessä olevaan kylään, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne.
[31] Ja jos joku kysyy teiltä: ’Miksi te sen päästätte?’ niin sanokaa näin: ’Herra tarvitsee sitä’.»
[32] Ja lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin hän oli heille sanonut.
[33] Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: »Miksi te päästätte varsan?»
[34] Niin he sanoivat: »Herra tarvitsee sitä».
[35] Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle.
[36] Ja hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle.
[37] Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet,
[38] sanoen: »Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!»
[39] Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: »Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi».
[40] Mutta hän vastasi ja sanoi: »Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat».
[41] Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä
[42] ja sanoi: »Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.
[43] Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta;
[44] ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.»
[45] Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos
[46] ja sanoi heille: »Kirjoitettu on: ’Minun huoneeni on oleva rukoushuone’, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.»
[47] Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi;
[48] mutta he eivät keksineet, mitä tekisivät, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä.