[1] Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Em me voi uudestaan laskea pe rustus ta ja opettaa sellaisia asi oi ta kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan,
[2] oppi kasteista ja puhdistusme noista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnou semus ja iankaikkinen tuomio.
[3] Menkäämme eteenpäin, jos Jumala suo.
[4] Mahdotontahan on auttaa nii tä, jotka kerran ovat päässeet va loon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä,
[5] nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia
[6] mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen – niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!
[7] Jos maa imee sisäänsä sateen, joka sitä usein kastelee, ja tuottaa sadon viljelijöilleen, se saa osak seen Jumalan siunauksen.
[8] Mutta jos se kasvaa ohdaketta ja orjantappuraa, se ei kelpaa mi hin kään. Sitä uhkaa kirous, ja niin se lopulta poltetaan.
[9] Te, rakkaat ystävät, olette kuitenkin tuo parempi maa, ja teitä odottaa pelastus. Olemme siitä varmoja, vaikka puhunkin näin.
[10] Eihän Jumala ole epäoi keudenmukainen, ei hän unohda tei dän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen ni me ään kohtaan, kun olette pal vel leet hänen pyhiään ja yhä palve lette heitä.
[11] Hartaasti vain odotamme, että te itse kukin loppuun asti yhtä in nok kaas ti haluatte kokea yh tei sen toivomme täyttymisen.
[12] Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa nii den esimerkkiä, jotka ovat us ko neet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, min kä Jumala on luvannut.
[13] Antaessaan Abrahamille lupauk sen sa Jumala vannoi omaan ni meensä, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen hän olisi vannonut.
[14] Hän lupasi: »Minä siunaan sinua runsain määrin ja annan si nul le runsaasti jälkeläisiä»,
[15] ja kärsivällisesti odotettuaan Abraham sai, mitä hänelle oli lu vat tu.
[16] Ihmiset vannovat jonkun it se ään suuremman nimeen. Vala mer kitsee heille asian vahvistusta, se lopettaa kaikki vastaväitteet.
[17] Siksi myös Jumala vannoi lupauk sen sa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu.
[18] Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, jois sa hän, Ju ma la, ei voi va leh della, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kan nus taa pitämään kiinni toivosta, joka on edes säm me.
[19] Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väli ver hon tuolle puolen.
[20] Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi, jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta.