[1] Tämän tähden, te pyhät veljet, te, jotka olette saaneet tai vaas ta kutsun, kiinnittäkää kat seenne Jeesukseen, joka on tunnustuksemme apostoli ja ylipappi.
[2] Hän on herransa luottamuksen arvoinen, niin kuin Mooses oli »kaikissa hänen huoneensa asioissa»,
[3] mutta hänet on katsottu suuremman kunnian arvoiseksi, yhtä pal jon suuremman kuin rakentajan kunnia on rakennuksen kunniaa suurempi.
[4] Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken.
[5] Mooses oli kyllä uskottu »kai kis sa hänen huoneensa asioissa», mutta silti vain palvelija, elävä todiste siitä, mitä Jumala oli myöhemmin puhuva.
[6] Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saak ka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme.
[7] Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: – Jos te tänä päivänä kuulette hä nen äänensä,
[8] älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte ka pi naan, kun koettelitte minua autiomaassa.
[9] Siellä isänne panivat minut koetteelle – ja saivat neljäkym men tä vuotta kokea, mitä heille tein.
[10] Minä vihastuin heidän sukupolveensa ja sanoin: »Aina he sydämessään kulkevat harhaan.» He eivät tahtoneet seurata minun teitäni,
[11] ja niin minä vihassani vannoin: »Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.»
[12] Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elä väs tä Jumalasta.
[13] Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana »tänä päivänä» on voi mas sa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.
[14] Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.
[15] Kirjoituksissa siis sanotaan: – Jos te tänä päivänä kuulette hä nen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.
[16] Ketkä tekivät näin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lähteneet pois Egyptistä.
[17] Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jot ka lankesivat syntiin ja joiden ruu miit sitten jäivät au tiomaa han.
[18] Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niil le, jotka eivät totelleet.
[19] Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.