[1] Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen nä ke mis tä, mitä ei nähdä.
[2] Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.
[3] Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Ju ma lan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.
[4] Uskon vuoksi oli Abelin Juma lal le antama uhri Kainin uhria ar vok kaam pi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todis tuk sen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.
[5] Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuo le maa. »Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.» Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli – niin hänestä todistetaan – elänyt Jumalan mielen mukaisesti.
[6] Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mu kai nen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.
[7] Usko sai Nooan taipumaan Juma lan tahtoon, kun hän sai il moi tuk sen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen per heen sä pelastui. Hänen uskonsa lan get ti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden.
[8] Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja läh te mään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaik ka ei tiennyt, minne oli menossa.
[9] Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asui vat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen.
[10] Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt.
[11] Koska Abraham ja Saara uskoi vat, he kykenivät saamaan jälkeläisen, vaikka Saara oli he del mä tön ja heidän aikansa jo oli ohi. Abraham piti lupauksen anta jaa luotettavana,
[12] ja siksi hän, yksi ainoa, mieskuntonsa jo menettänyt, sai jäl ke läi siä yhtä suuren määrän kuin on taivaalla tähtiä, yhtä luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyväsiä.
[13] Uskovina nämä kaikki kuo li vat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etääl tä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan pääl lä.
[14] Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata.
[15] Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne.
[16] Ei, he odottivat parempaa, tai vaal lista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sal lii itseään kutsuttavan heidän Ju ma lakseen, sillä hän on heitä var ten jo rakentanut valmiin kaupungin.
[17] Usko sai Abrahamin tuo maan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uh raa maan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset,
[18] vaikka hänelle oli sanottu: »Ii sakin jälkeläisiä sanotaan si nun lapsiksesi.»
[19] Hän päätteli, että Jumala kyke nee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylös nousemuksen ennusmerkkinä.
[20] Uskon tähden, tulevaisuus mie lessään, antoi Iisak siu na uk sen sa Jaakobille ja Esaulle.
[21] Uskon tähden siunasi kuo le va Jaakob Joosefin kummankin pojan ja rukoili sauvaansa vasten kumartuneena.
[22] Uskon tähden puhui Joosef loppunsa lähetessä siitä, että Is ra e lin kansa kerran lähtee Egyp tis tä, ja määräsi, mitä hänen luilleen oli tehtävä.
[23] Usko sai Mooseksen vanhemmat pitämään poikaansa piilossa kolme kuukautta. Lapsi oli hei dän silmissään ihmeen kaunis, eivätkä he pelänneet kuninkaan määräystä.
[24] Koska Mooses uskoi, hän ai kui sek si vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana.
[25] Hän mieluummin jakoi Juma lan kansan kärsimykset kuin hank ki synnistä ohimenevää nautintoa.
[26] Hän näet piti Kristuksen osak si tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon.
[27] Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pel kää mät tä ja pysyi lujana, kuten py syy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän.
[28] Koska hän uskoi, hän pani toimeen pääsiäisen vieton ja ve ren sivelyn, ettei esikoisten sur maa ja koskisi israelilaisten lap siin.
[29] Uskon voimalla israelilaiset kul kivat Punaisenmeren yli kuin kuivaa maata pitkin, mutta samaa yrittäessään egyptiläiset hukkuivat.
[30] Uskon voimasta sortuivat Jerikon muurit, kun niiden ym pä ri oli kuljettu seitsemän päivää.
[31] Koska portto Rahab uskoi, hän välttyi kuolemasta yhdessä nis koittelijoiden kanssa, sillä hän oli ottanut tiedustelijat ystävinä vastaan.
[32] Mitäpä tähän enää lisäisin? Minulta loppuisi aika, jos ker toi sin Gideonista, Barakista, Sim so nista ja Jeftasta, Daavidista, Samuelista ja profeetoista.
[33] Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat,
[34] sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He oli vat heikkoja, mutta he voi mis tui vat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot.
[35] Jotkut naiset saivat kuolleet omaisensa elävinä takaisin. Mo net kidutettiin hengiltä. He olivat torjuneet heille tarjotun va pau tuksen, koska halusivat parempaan ylösnousemukseen.
[36] Toiset saivat osakseen pilkkaa ja ruoskaniskuja, jopa kahleet ja vankeuden.
[37] Heitä kivitettiin kuoliaaksi, heitä sahattiin kahtia ja sur mat tiin miekalla lyöden. He joutuivat kuljeksimaan lampaan ja vuo hennahat vaatteinaan, he kär si vät puu tet ta, heitä ahdistettiin ja pies tiin.
[38] He olivat liian hyviä tähän maailmaan, ja niin heidän oli har hailtava autiomaassa ja vuo ril la ja asuttava luo lis sa ja maa kuopissa.
[39] Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet.
[40] Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, ei vät kä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä.