[1] Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pää sem me hänen lepopaikkaansa, on vie lä täyttymättä, eikä yk si kään teis tä saa jäädä taipaleelle.
[2] Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo en tis ajan ihmiset. Heille ei kui ten kaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin su lau tu nut heihin.
[3] Sen sijaan me, jotka uskoimme, pääsemme perille luvattuun levon maahan. Jumala on siis sanonut: – Ja niin minä vihassani vannoin: »Ikinä he eivät pääse minun le po paikkaani.»Näin hän sanoi, vaikka hänen työn sä ovat olleet valmiina maail man luomisesta asti.
[4] Kirjoituksissahan on seitse männestä päivästä sanottu: »Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikesta työstään.»
[5] Mutta tuossa toisessa koh das sa sanotaan: »Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.»
[6] Koska siis on varmaa, että jotkut pääsevät sinne, ja koska ne, jotka muinoin kuulivat hyvän sa no man, eivät niskoittelunsa vuok si sinne päässeet,
[7] Jumala on asettanut uuden määräpäivän, »tämän päivän». Hänhän on paljon myöhemmin Daavidin suulla lausunut edellä mainitut sanat: – Jos te tänä päivänä kuulette hä nen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.
[8] Jos jo Joosua olisi vienyt kan san levon maahan, ei Jumala pu hui si toisesta, myöhemmin tulevasta päivästä.
[9] Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään.
[10] Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jäl keen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.
[11] Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yk si kään lankeaisi seuraamaan noiden nis koittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.
[12] Jumalan sana on elävä ja väke vä. Se on terävämpi kuin mi kään kaksiteräinen miekka, se is kee sy vään ja viiltää halki sielun ja hen gen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.
[13] Jumalalta ei voi salata mi tään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.
[14] Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi tai vaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuk sessa.
[15] Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin.
[16] Astukaamme sen tähden rohkeas ti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.