[1] Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isil lemme profeettojen suulla,
[2] mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat.
[3] Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa ku va, ja hän ylläpitää kaikkea ole mas sa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen syn neis tä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.
[4] Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi.
[5] Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: – Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ei myöskään näin:– Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani.
[6] Kun Jumala jälleen tuo Esi koi sen sa maailmaan, hän sanoo: – Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä.
[7] Enkeleistä hän sanoo näin: – Hän tekee enkelinsä tuuliksi, palvelijansa tulenliekeiksi.
[8] Mutta Pojastaan hän sanoo: – Jumala, sinun valtaistuimesi py syy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka.
[9] Sinä rakastit oikeutta ja vihasit vääryyttä. Sen tähden Jumala, si nun Jumalasi, on voidellut sinut rie mun öljyllä, sinut, ei kumppaneitasi.
[10] Ja myös näin: – Sinä, Herra, laskit alussa maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.
[11] Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kaikki kuluvat kuin vaate,
[12] sinä käärit ne kokoon kuin päällysviitan, ne vaihdetaan niin kuin vaate. Mutta sinä olet iäti sa ma, sinun vuotesi eivät lopu.
[13] Yhdellekään enkelille ei Jumala milloinkaan ole sanonut: – Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.
[14] Eivätkö enkelit ole palve le via henkiä? Heidät lähetetään pal ve le maan niitä, jotka saavat osak seen autuuden.