[1] Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain mää rää mät uhrit toistetaan vuo des ta vuo teen, laki ei ikinä pysty te ke mään pysyvästi täydellisiksi nii tä, jotka astuvat Jumalan eteen.
[2] Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heil lä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan.
[3] Mutta uhrit päinvastoin muis tuttavat synneistä joka vuosi.
[4] Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.
[5] Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: – Uhreja ja lahjoja sinä et ha lun nut, mutta sinä loit minulle ruu miin.
[6] Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet.
[7] Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut te ke mään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
[8] Hän sanoo siis ensin: »Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet», vaikka näis tä uhreista on laissa määräykset.
[9] Mutta sitten hän sanoo: »Tässä olen. Olen tullut täyttämään si nun tahtosi.» Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon.
[10] Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uh ra si oman ruumiinsa.
[11] Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä.
[12] Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle.
[13] Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa pannaan ko rokkeeksi hänen jalkojensa alle,
[14] sillä hän on jo yhdellä ai no al la uhrilla tehnyt pysyvästi täy dellisiksi ne, jotka pyhitetään.
[15] Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki. Ensin näin:
[16] – Tämän liiton minä teen hei dän kanssaan tulevina aikoina, sa noo Herra: minä asetan lakini hei dän sydämeensä, kirjoitan sen hei dän sisimpäänsä.
[17] Ja sitten: – Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.
[18] Missä synnit on annettu anteek si, siellä ei enää tarvita syntiuhria.
[19] Veljet, meillä on siis täysi oike us astua sisälle kaikkein py himpään, koska Jee sus on uhrannut verensä
[20] ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta.
[21] Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone.
[22] Astukaamme sen tähden Juma lan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puh taal la vedellä pestynä.
[23] Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava.
[24] Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
[25] Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä ko ko uk sia, niin kuin muutamilla on ta pa na, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.
[26] Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi.
[27] Ei ole muuta kuin kauhea tuo mi on odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.
[28] Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuo le maan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana.
[29] Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mie les tän ne se, joka polkee jal koi hin sa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Hen keä!
[30] Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut: – Minun on kosto, minä olen maksava, sekä myös: – Herra on tuomitseva kansansa.
[31] On kauheaa joutua elävän Juma lan käsiin.
[32] Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon. Te kestitte silloin monet kärsimykset ja kamppailut.
[33] Toisia teistä pilkattiin ja piinattiin katselijoiden huviksi, toi set jakoivat toveriensa kovan osan.
[34] Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloi ten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy.
[35] Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan ker ran runsaasti.
[36] Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Ju ma lan tahdon ja siten saisitte omak senne sen, minkä hän on luvannut.
[37] Onhan sanottu näin: – Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa, niin tulee se, jonka on mää rä tulla, eikä hän viivyttele.
[38] Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy.
[39] Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.