[1] Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pil vi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi lop puun se kilpailu, joka on edessämme,
[2] katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä vä littä mät tä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan val tais tui men oikealla puolella.
[3] Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.
[4] Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan.
[5] Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: – Älä väheksy, poikani, Herran ku ritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua –
[6] jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka po jakseen ottaa.
[7] Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omi na poikinaan. Onko sellaista poi kaa, jota isä ei kurittaisi?
[8] Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia.
[9] Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.
[10] Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Ju ma lan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään.
[11] Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedel mänsä: rauhan ja vanhurskauden.
[12] Oikaiskaa siis hervonneet kätenne ja halvaantuneet polvenne!
[13] »Kulkekaa suoria polkuja», jottei ontuva jalka menisi si joil taan vaan pikemminkin parantuisi.
[14] Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole nä ke vä Herraa.
[15] Pitäkää huoli siitä, ettei yk sikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.
[16] Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa.
[17] Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi.
[18] Ette te ole tulleet käsin koske tettavan, tulta suitsevan vuo ren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli,
[19] ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää.
[20] He eivät kestäneet määräystä: »Jokainen, vaikkapa eläinkin, joka koskettaa vuorta, on kivitet tä vä hengiltä.»
[21] Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: »Minä pelkään ja vapisen.»
[22] Ei, te olette tulleet Siionin vuo ren juurelle, elävän Jumalan kau pun gin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä
[23] ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Ju ma la, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget,
[24] ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.
[25] Varokaa torjumasta häntä, jo ka puhuu! Kun isät Siinailla tor jui vat hänet, joka ilmoitti tah ton sa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huo nom min käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle, jonka sanat tu levat taivaasta.
[26] Hänen äänensä pani silloin maan järisemään, ja nyt hän on lu vannut: – Vielä viimeisen ker ran minä panen maan järkkymään, enkä vain sitä, vaan myös tai vaan.
[27] Sanat »vielä viimeisen kerran» tarkoittavat sitä, että kaikki luotu järkkyy ja siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan.
[28] Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tah ton sa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein,
[29] sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.