[1] Viisaus on rakentanut itselleen talon, seitsenpylväisen rakennuksen.
[2] Hän on teuraansa teurastanut, maustanut viinin, kattanut pöydän
[3] ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin kuuluttamaan sen kukkuloilta:
[4] »Oletko kokematon? Tule silloin tänne!» Ja ymmärtämättömille hän sanoo:
[5] »Tulkaa, syökää pöytäni antimia, juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut.
[6] Jättäkää haihattelu, niin menestytte, kulkekaa vakaasti viisauden tietä.»
[7] Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen.
[8] Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.
[9] Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää.
[10] Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.
[11] »Minä, viisaus, lisään elinpäiviäsi, kartutan elämäsi vuosia.
[12] Jos elät viisaasti, hyödyt viisaudestasi itse, holtittomasta elämästä kärsit itse.»
[13] Tyhmyys, se häpeämätön nainen, pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään.
[14] Kaupungin korkeimmalla paikalla hän valtiaan tavoin istuu ovellaan
[15] ja kutsuu talon ohi kulkevia, jotka vakaasti vaeltavat omaa tietään:
[16] »Oletko kokematon? Tule silloin tänne!» Ja ymmärtämättömille hän sanoo:
[17] »Varastettu vesi makealta maistuu, herkuista parhain on salaa syöty leipä.»
[18] Eikä toinen aavista, että se on varjojen talo, tuonelan kuilu tuota kutsua kuulevalle.