[1] Kuuntele, poikani, viisauden sanoja, seuraa valppaasti hyviä neuvojani,
[2] jotta säilyttäisit harkintasi ja puhuisit niin kuin puhua tulee.
[3] Hunajaa tiukkuvat vieraan naisen huulet, hänen kielensä on öljyä liukkaampi,
[4] mutta lopulta hän käy karvaaksi kuin koiruoho, viiltää kuin kaksiteräinen miekka.
[5] Hänen jalkansa kulkevat kuolemaan, alas tuonelaan vievät hänen askeleensa.
[6] Ei hän välitä elämän tiestä, ei tiedä, minne päin milloinkin horjahtaa.
[7] Siispä, poikani, kuule minua, älä lyö laimin minun opetustani.
[8] Pysy kaukana vieraasta naisesta, älä mene lähellekään hänen talonsa ovea,
[9] ettet haaskaisi voimaasi vieraille etkä parhaita vuosiasi armottomalle,
[10] etteivät oudot hyötyisi miehuudestasi, tuntemattomat raadantasi tuloksista
[11] etkä sinä viimein, loppuun ajettuna päätyisi huokaamaan:
[12] »Miksi minä vihasin opetusta, miksi halveksin hyviä neuvoja,
[13] en kuunnellut opettajiani vaan suljin korvani kasvattajieni ohjeilta!
[14] Minä olin joutua tuhon omaksi, kaiken kansan pilkattavaksi.»
[15] Juo vettä omasta ruukustasi, käytä oman kaivosi raikasta juomaa.
[16] Miksi antaisit lähteittesi vuotaa kadulle, purojesi kaupungin toreille?
[17] Ne pulppuavat yksin sinua varten, vain sinun hyväksesi, eivät muiden.
[18] Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait,
[19] rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio.
[20] Miksi, poikani, viehättyisit vieraaseen naiseen, miksi hyväilisit vieraan povea?
[21] Missä ihminen kulkeekin, Herra näkee hänet ja tarkkaa hänen askeleitaan.
[22] Pahantekijä jää rikostensa vangiksi, takertuu syntiensä verkkoon.
[23] Hillittömyyteensä hän kuolee, ajautuu perikatoon kaikessa hulluudessaan.