[1] Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.
[2] Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.
[3] Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:
[4] »Teitä minä kutsun, ihmiset, teille kaikille osoitan sanani.
[5] Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat!
[6] Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.
[7] Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta, huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.
[8] Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää.
[9] Se on selkeää sille, joka ymmärtää, helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.
[10] Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa, tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa,
[11] sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.
[12] »Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini.
[13] Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa. Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä, pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.
[14] Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima.
[15] Minun avullani kuninkaat hallitsevat, maan mahtavat säätävät oikeat lait.
[16] Minun avullani valtiaat pitävät valtaa, kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.
[17] Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.
[18] Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia, ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.
[19] Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta, minun lahjani paremmat kuin paras hopea.
[20] Minä vaellan totuuden tietä, horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.
[21] Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen, minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.
[22] »Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata.
[23] Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli.
[24] Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä.
[25] Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,
[26] ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään.
[27] Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,
[28] kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,
[29] kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset.
[30] Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.
[31] Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.
[32] »Nyt, lapset, kuulkaa minua! Hyvin käy sen, joka minun tietäni kulkee.
[33] Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin.
[34] Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä.
[35] Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa.
[36] Pahoin käy sen, joka minua uhmaa, joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa.»