Skip to content
Opens in a new window

[1] Poikani, jos olet toisen puolesta mennyt takuuseen, lyönyt kättä vieraan kanssa,

[2] jos omat puheesi ovat kietoneet sinut verkkoonsa, lupauksesi vanginneet sinut ansaan,

[3] vieneet sinut vieraan ihmisen käsiin, tee silloin näin, poikani, jotta pelastuisit: Mene ja vetoa häneen, ahdista häntä pyynnöilläsi,

[4] älä suo silmillesi unta äläkä luomillesi lepoa.

[5] Pelasta itsesi niin kuin pakeneva gaselli, kuin lintu, joka väistää pyyntimiehen paulan.

[6] Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi.

[7] Ei sillä ole ketään käskijää, ei herraa eikä hallitsijaa,

[8] ja silti se kerää kesällä ruokansa ja täyttää varastonsa korjuun aikaan.

[9] Kuinka kauan sinä, laiskuri, makaat, milloin havahdut unestasi?

[10] Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki,

[11] niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo, puute niin kuin röyhkeä kulkuri.

[12] Kelvoton se ihminen, läpeensä paha, joka kaikkialla kieroilee,

[13] joka iskee silmää, tönäisee jalkaa, antaa sormillaan salaisen merkin.

[14] Kavalasti hän punoo juoniaan, ehtimiseen hän on riitoja rakentamassa.

[15] Siksi hän saa äkillisen lopun: hetkessä hän musertuu, eikä apua tule.

[16] Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä:

[17] ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä,

[18] sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille,

[19] väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan.

[20] Poikani, pidä mielessäsi isäsi käskyt, älä väheksy äitisi opetusta.

[21] Ripusta ne kaulaasi, pidä aina niitä sydäntäsi vasten.

[22] Kun kuljet, ne ovat oppaanasi, kun nukut, ne pitävät vartiota, ja kun heräät, ne puhuvat sinulle.

[23] Käsky on lamppu, opetus on valo, kuri ja kasvatus on elämän tie.

[24] Ne varjelevat sinut pahalta naiselta, vieraan naisen liukkaalta kieleltä.

[25] Älä eksy hänen kauneutensa lumoihin, älä mene ansaan, kun hän katsoo.

[26] Portto pyytää vain leivän hinnan, mutta toisen miehen vaimo vie sinulta hengen.

[27] Voiko kukaan pitää sylissään hehkuvia kekäleitä ilman että vaatteet syttyvät tuleen?

[28] Voiko kukaan kävellä tulisilla hiilillä ilman että jalat kärventyvät?

[29] Samoin käy sen, joka lähestyy toisen vaimoa: joka toisen vaimoon kajoaa, on saava rangaistuksensa.

[30] Halveksitaanhan sitäkin, joka nälissään varastaa vain saadakseen syödä vatsansa täyteen –

[31] kiinni jäätyään hän joutuu maksamaan seitsenkertaisesti, antamaan kaiken mitä omistaa.

[32] Mieletön siis se mies, joka viettelee toisen vaimon – niin tekee vain se, joka ei hengestään piittaa.

[33] Häntä odottaa raippa ja pilkka, lähtemätön on hänen häpeänsä.

[34] Sillä mustasukkaisen miehen raivo ei laannu, ei hän tunne sääliä, kun koston aika tulee,

[35] ei lepy, vaikka häntä kuinka lepyttäisi, ei lauhdu, vaikka häntä kuinka lahjoisi.

Sananlaskujen Kirja — Chapters