Skip to content
Opens in a new window

[1] Kuin kesällä lumi, kuin korjuuaikaan sade ovat tyhmälle osoitetut kiitoksen sanat.

[2] Kuin lentävä lintu, kuin liitävä pääsky on aiheeton kirous: se ei yllesi jää.

[3] Hevoselle piiskaa, aasille ohjat, tyhmyrin selässä soikoon keppi!

[4] Älä vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettet itsekin saisi tyhmän nimeä.

[5] Vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettei hän kuvittelisi olevansa viisas.

[6] Jalkansa murtaa, harmeja hankkii, joka lähettää tyhmyrin asialle.

[7] Hervoton kuin halvaantunut jalka on sananlasku tyhmän suussa.

[8] Kuin kelvoton kivi lingossa on tyhmälle annettu kunnia.

[9] Kuin piikki juopuneen kädessä on sananlasku tyhmyrin suussa.

[10] Kuin jousimies, joka ampuu tähtäämättä, on se, joka oitis tyhmänkin pestaa.

[11] Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään.

[12] Moni luulottelee olevansa viisas – tyhmyristäkin on enemmän toivoa.

[13] Laiska sanoo: »Tiellä on leijona, keskellä katua kulkee peto.»

[14] Saranoillaan ovi kääntyy, vuoteellaan laiska.

[15] Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse.

[16] Laiska on mielestään viisaampi kuin seitsemän neuvokasta miestä.

[17] Rakkikoiraa korvista tarttuu, joka toisten riitoihin puuttuu.

[18] Kuin järkensä menettänyt jousimies, joka tulisilla nuolilla tuhoa kylvää,

[19] on se, joka pettää ystävänsä ja sanoo: »Leikkiähän se vain oli.»

[20] Kun polttopuu loppuu, tuli sammuu, kun panettelija poistuu, riita laantuu.

[21] Hiilistä hehku, haloista roihu, riitapukari sytyttää riidan.

[22] Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.

[23] Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.

[24] Vihamiehesi voi puhua mielin kielin, mutta sisimmässään hän hautoo pahaa.

[25] Älä usko hänen lipeviä sanojaan, hänen sydämessään on seitsemän petosta.

[26] Hän kätkee vihansa kavalasti, mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon.

[27] Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle.

[28] Lyötyjäkin lyö petturin kieli, turmiota levittää lipevä suu.

Sananlaskujen Kirja — Chapters