[1] Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut.
[2] Opettakoot ne viisautta, kasvattakoot ymmärtämään ymmärryksen sanat,
[3] johdattakoot hyvään tietoon, oikeudentuntoon ja rehtiin mieleen.
[4] Kokemattomat saakoot niistä viisautta, nuoret tietoa ja harkintaa.
[5] Viisaskin viisastuu, kun kuulee niitä, järkeväkin saa opastusta,
[6] oppii mietelmiä ja vertauksia, tajuaa viisaiden sanat, avaa arvoitukset.
[7] Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta.
[8] Poikani, kuule isäsi neuvoja, älä väheksy äitisi opetusta –
[9] ne ovat seppele hiuksillasi, ketju kaulaasi koristamassa.
[10] Älä suostu, poikani, synnintekijöiden viekoituksiin,
[11] kun he sanovat: »Tule mukaan, mennään väijyksiin, käydään vaanimaan viattomia.
[12] Niellään heidät elävältä, yhtenä suupalana, niin kuin hauta nielee terveen miehen.
[13] Kaikenlaiset kalleudet odottavat meitä, ryöstösaalis täyttää kohta varastomme.
[14] Saat heittää siitä kanssamme arpaa, meidän kukkaromme on yhteinen.»
[15] Heidän tielleen, poikani, älä lähde, pidä jalkasi poissa heidän poluiltaan,
[16] sillä he rientävät pahaa kohti, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
[17] Ei lintu verkkoa näe, vaikka näkee sitä levitettävän.
[18] Oman verensä he väijyessään vaarantavat, omaa tuhoaan etsivät vaaniessaan.
[19] Sellainen on riistäjän tie. Joka sille lähtee, kulkee tuhoon.
[20] Viisaus huutaa kaduilla, antaa toreilla puheensa kaikua,
[21] meluisten katujen kulmissa se kutsuu, kuuluttaa asiansa markkinapaikoilla:
[22] »Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne, pitkäänkö, kerskujat, kerskutte, hullut vihaatte tietoa?
[23] Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni.
[24] »Minä kutsuin teitä, mutta te ette siitä piitanneet, minä uhkasin teitä, eikä kukaan kavahtanut.
[25] Yhtäkään neuvoani ette ole ottaneet varteen, opetukseni ei ole kelvannut teille.
[26] Niinpä minä nauran, kun teidän käy huonosti, pilkkaan, kun tulee aika jota kauhistutte,
[27] kun pelko tulee yllenne kuin rajuilma ja onnettomuus iskee tuulispäänä, kun osaksenne tulee ahdinko ja vaiva.
[28] Silloin te huudatte minua, mutta minä en vastaa, etsitte minua, ettekä löydä.
[29] Te vihasitte tietoa, ette halunneet totella Herraa,
[30] te vähät välititte, kun teitä neuvoin, ette antaneet arvoa ohjeilleni.
[31] Niinpä saatte syödä tekojenne hedelmät, niellä kurkun täydeltä juonianne.
[32] Uppiniskaisuus on tyhmälle tuhoksi, huolettomuuteensa hullu kuolee.
[33] Mutta joka minua kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa.»