[1] Eristäytyvä ihminen katsoo vain itseensä – riita on valmis, jos häntä neuvot.
[2] Moukka ei yritäkään ymmärtää, silti hän tahtoo mielipiteensä julki.
[3] Jumalattomuutta seuraa halveksunta, häpeän mukana tulee pilkka.
[4] Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde.
[5] Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa.
[6] Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa.
[7] Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan.
[8] Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
[9] Joka hoitaa työnsä veltosti, on vahingontekijän veli.
[10] Herran nimi on vahva torni, hurskas rientää sinne ja saa turvan.
[11] Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, kuin korkea muuri – niin hän luulee.
[12] Ylpeys vie ihmisen perikatoon, kunnian tie käy nöyryyden kautta.
[13] Joka vastaa, ennen kuin on kuunnellut loppuun, saa osakseen häpeän ja tyhmyrin maineen.
[14] Rohkeus auttaa kestämään sairaudenkin, mutta kuka jaksaa elää, jos rohkeus pettää?
[15] Ymmärtäväinen tavoittelee tietoa, viisaan korva on aina sille avoin.
[16] Lahja avaa ovet antajalleen, vie hänet mahtimiesten luo.
[17] Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa – kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.
[18] Arpa riidat asettaa, ratkaisee väkevienkin välit.
[19] Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat.
[20] Puheesi mukaan saat purtavaa, sanoistasi riippuu, mitä saat niellä.
[21] Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.
[22] Onnen löytää, joka vaimon löytää, hän on päässyt Herran suosioon.
[23] Köyhä pyytää nöyrästi, rikas vastaa tylysti.
[24] Paljon ystäviä – vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli.