[1] Niinä päivinä, kun paljon kansaa taas oli koolla eikä heillä ollut mitään syötävää, kutsui hän opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille:
[2] »Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää.
[3] Ja jos minä lasken heidät menemään syömättä kotiinsa, niin he nääntyvät matkalla; sillä muutamat heistä ovat tulleet kaukaa.»
[4] Niin hänen opetuslapsensa vastasivat hänelle: »Mistä täällä erämaassa kukaan voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?»
[5] Hän kysyi heiltä: »Montako leipää teillä on?» He sanoivat: »Seitsemän».
[6] Silloin hän käski kansan asettua maahan. Ja hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, että he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat.
[7] Heillä oli myös joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne hän käski panna nekin kansan eteen.
[8] Niin he söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän vasullista.
[9] Ja heitä oli noin neljätuhatta. Ja hän laski heidät luotansa.
[10] Ja kohta hän astui opetuslapsineen venheeseen ja meni Dalmanutan seuduille.
[11] Ja fariseukset lähtivät sinne ja rupesivat väittelemään hänen kanssaan ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten häntä.
[12] Niin hän huokasi hengessään ja sanoi: »Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukupolvelle ei anneta merkkiä.»
[13] Ja hän jätti heidät ja astui taas venheeseen ja lähti pois toiselle rannalle.
[14] Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä.
[15] Ja hän käski heitä sanoen: »Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta».
[16] Niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää.
[17] Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: »Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut?
[18] Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista:
[19] kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?» He sanoivat hänelle: »Kaksitoista».
[20] »Ja kun minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia te keräsitte?» He sanoivat: »Seitsemän».
[21] Niin hän sanoi heille: »Ettekö vieläkään ymmärrä?»
[22] Ja he tulivat Beetsaidaan. Ja hänen tykönsä tuotiin sokea, ja he pyysivät, että hän koskisi häneen.
[23] Niin hän tarttui sokean käteen, talutti hänet kylän ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä ja pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: »Näetkö mitään?»
[24] Tämä katsahti ylös ja sanoi: »Näen ihmiset, sillä minä erotan käveleviä, ne ovat puiden näköisiä».
[25] Sitten hän taas pani kätensä hänen silmilleen; ja nyt mies näki tarkkaan ja oli parantunut ja näki kaikki aivan selvästi.
[26] Ja hän lähetti hänet hänen kotiinsa sanoen: »Älä edes poikkea kylään».
[27] Ja Jeesus lähti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: »Kenen ihmiset sanovat minun olevan?»
[28] He vastasivat hänelle sanoen: »Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista».
[29] Niin hän kysyi heiltä: »Kenenkä te sanotte minun olevan?» Pietari vastasi ja sanoi hänelle: »Sinä olet Kristus».
[30] Ja hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenellekään hänestä.
[31] Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös.
[32] Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan.
[33] Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: »Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten».
[34] Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: »Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
[35] Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
[36] Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
[37] Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
[38] Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.»