[1] Niin oli kahden päivän perästä pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla, ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet otetuksi kavaluudella kiinni ja tapetuksi.
[2] Sillä he sanoivat: »Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteliä kansassa».
[3] Ja kun hän oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, tuli hänen aterialla ollessaan nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä oikeata, kallista nardusvoidetta. Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti voiteen hänen päähänsä.
[4] Niin oli muutamia, jotka närkästyivät ja sanoivat keskenään: »Mitä varten tämä voiteen haaskaus?
[5] Olisihan voinut myydä tämän voiteen enempään kuin kolmeensataan denariin ja antaa ne köyhille.» Ja he toruivat häntä.
[6] Mutta Jeesus sanoi: »Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mieltään? Hän teki hyvän työn minulle.
[7] Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina.
[8] Hän teki, minkä voi. Edeltäkäsin hän voiteli minun ruumiini hautaamista varten.
[9] Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä tämä teki, on mainittava hänen muistoksensa.»
[10] Ja Juudas Iskariot, yksi niistä kahdestatoista, meni ylipappien luo kavaltaakseen hänet heille.
[11] Kun nämä sen kuulivat, ihastuivat he ja lupasivat antaa hänelle rahaa. Ja hän mietti, kuinka hänet sopivassa tilaisuudessa kavaltaisi.
[12] Ja ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä, kun pääsiäislammas teurastettiin, hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: »Mihin tahdot, että menemme valmistamaan pääsiäislampaan sinun syödäksesi?»
[13] Niin hän lähetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää kaupunkiin, niin teitä vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä.
[14] Ja mihin hän menee, sen talon isännälle sanokaa: ’Opettaja sanoo: Missä on minun vierashuoneeni, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?’
[15] Ja hän näyttää teille suuren huoneen yläkerrassa, valmiiksi laitetun; valmistakaa meille sinne.»
[16] Niin opetuslapset lähtivät ja tulivat kaupunkiin ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
[17] Ja kun ehtoo tuli, saapui hän sinne niiden kahdentoista kanssa.
[18] Ja kun he olivat aterialla ja söivät, sanoi Jeesus: »Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut, yksi, joka syö minun kanssani».
[19] He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: »En kaiketi minä?»
[20] Hän sanoi heille: »Yksi teistä kahdestatoista, se, joka kastaa vatiin minun kanssani.
[21] Niin, Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt.»
[22] Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: »Ottakaa, tämä on minun ruumiini».
[23] Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä.
[24] Ja hän sanoi heille: »Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä.
[25] Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.»
[26] Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.
[27] Ja Jeesus sanoi heille: »Kaikki te loukkaannutte, sillä kirjoitettu on: ’Minä lyön paimenta, ja lampaat hajotetaan’.
[28] Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.»
[29] Niin Pietari sanoi hänelle: »Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en kuitenkaan minä».
[30] Jeesus sanoi hänelle: »Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät».
[31] Mutta hän vakuutti vielä lujemmin: »Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä». Ja samoin sanoivat kaikki muutkin.
[32] Ja he tulivat maatilalle, jonka nimi on Getsemane; ja hän sanoi opetuslapsillensa: »Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä rukoilen».
[33] Ja hän otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen; ja hän alkoi kauhistua ja tulla tuskaan.
[34] Ja hän sanoi heille: »Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa».
[35] Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi maahan ja rukoili, että, jos mahdollista, se hetki menisi häneltä ohi,
[36] ja sanoi: »Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!»
[37] Ja hän tuli ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: »Simon, nukutko? Etkö jaksanut yhtä hetkeä valvoa?
[38] Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.»
[39] Ja taas hän meni pois ja rukoili sanoen samat sanat.
[40] Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet kovin raukeiksi; ja he eivät tienneet, mitä hänelle vastaisivat.
[41] Ja hän tuli kolmannen kerran ja sanoi heille: »Te nukutte vielä ja lepäätte! Jo riittää! Hetki on tullut; katso, Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin.
[42] Nouskaa, lähtekäämme; katso, se, joka kavaltaa minut, on lähellä.»
[43] Ja heti, hänen vielä puhuessaan, Juudas, yksi niistä kahdestatoista, saapui, ja hänen mukanaan joukko ylipappien ja kirjanoppineiden ja vanhinten luota, miekat ja seipäät käsissä.
[44] Mutta se, joka hänet kavalsi, oli sopinut heidän kanssaan merkistä, sanoen: »Se, jolle minä suuta annan, hän se on; ottakaa hänet kiinni ja viekää tarkasti vartioituna pois».
[45] Ja tultuaan hän kohta astui hänen luoksensa ja sanoi: »Rabbi!» ja antoi hänelle suuta.
[46] Silloin he kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni.
[47] Mutta eräs niistä, jotka lähellä seisoivat, veti miekkansa, iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan.
[48] Niin Jeesus puhui heille ja sanoi: »Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan.
[49] Joka päivä minä olen ollut teidän luonanne opettaen pyhäkössä, ettekä ole ottaneet minua kiinni. Mutta tämä tapahtuu, että kirjoitukset kävisivät toteen.»
[50] Niin he kaikki jättivät hänet ja pakenivat.
[51] Ja häntä seurasi eräs nuorukainen, jolla oli ympärillään liinavaate paljaalle iholle heitettynä; ja he ottivat hänet kiinni.
[52] Mutta hän jätti liinavaatteen ja pakeni alastonna.
[53] Ja he veivät Jeesuksen ylimmäisen papin eteen, jonne kaikki ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat.
[54] Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin palatsin esipihaan asti ja istui palvelijain joukkoon ja lämmitteli tulen ääressä.
[55] Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet, mutta eivät löytäneet.
[56] Useat kyllä todistivat väärin häntä vastaan, mutta todistukset eivät olleet yhtäpitäviä.
[57] Niin muutamat nousivat ja todistivat väärin häntä vastaan, sanoen:
[58] »Me olemme kuulleet hänen sanovan: ’Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty’.»
[59] Mutta eivät näinkään heidän todistuksensa olleet yhtäpitäviä.
[60] Silloin ylimmäinen pappi nousi ja astui esille ja kysyi Jeesukselta sanoen: »Etkö vastaa mitään? Mitä nämä todistavat sinua vastaan?»
[61] Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: »Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?»
[62] Jeesus sanoi: »Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä».
[63] Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: »Mitä me enää todistajia tarvitsemme?
[64] Te kuulitte hänen pilkkaamisensa. Mitä arvelette?» Niin he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan.
[65] Ja muutamat rupesivat sylkemään häntä ja peittivät hänen kasvonsa ja löivät häntä nyrkillä ja sanoivat hänelle: »Profetoi!» Oikeudenpalvelijatkin löivät häntä poskelle.
[66] Kun nyt Pietari oli alhaalla esipihassa, tuli sinne muuan ylimmäisen papin palvelijattarista;
[67] ja nähdessään Pietarin lämmittelevän hän katsoi häneen ja sanoi: »Sinäkin olit Nasaretilaisen, tuon Jeesuksen, kanssa».
[68] Mutta hän kielsi sanoen: »En tiedä enkä käsitä, mitä sanot». Ja hän meni ulos pihalle. Ja kukko lauloi.
[69] Ja nähdessään hänet siellä palvelijatar rupesi taas sanomaan lähellä seisoville: »Tämä on yksi niistä».
[70] Mutta hän kielsi uudestaan. Ja vähän sen jälkeen lähellä seisovat taas sanoivat Pietarille: »Totisesti, sinä olet yksi niistä, sillä olethan sinä galilealainenkin».
[71] Mutta hän rupesi sadattelemaan itseänsä ja vannomaan: »En tunne sitä miestä, josta te puhutte».
[72] Ja samassa kukko lauloi toisen kerran. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut hänelle: »Ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät». Ja hän ratkesi itkuun.