[1] Ja hän meni taas synagoogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut.
[2] Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan he pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina.
[3] Niin hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: »Nouse ja astu esille».
[4] Ja hän sanoi heille: »Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?» Mutta he olivat vaiti.
[5] Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: »Ojenna kätesi». Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi.
[6] Ja fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet.
[7] Mutta Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle, ja häntä seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Ja Juudeasta
[8] ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki.
[9] Ja hän sanoi opetuslapsillensa, että hänelle oli pidettävä venhe varalla väentungoksen tähden, etteivät he ahdistaisi häntä;
[10] sillä hän paransi monta, jonka tähden kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat hänen päälleen koskettaaksensa häntä.
[11] Ja kun saastaiset henget näkivät hänet, lankesivat he maahan hänen eteensä ja huusivat sanoen: »Sinä olet Jumalan Poika».
[12] Ja hän varoitti ankarasti heitä saattamasta häntä julki.
[13] Ja hän nousi vuorelle ja kutsui tykönsä ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen tykönsä.
[14] Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä heidät saarnaamaan,
[15] ja heillä oli oleva valta ajaa ulos riivaajia.
[16] Ja nämä kaksitoista hän asetti: Pietarin – tämän nimen hän antoi Simonille –
[17] ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosenjylinän pojat,
[18] ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Taddeuksen ja Simon Kananeuksen
[19] ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi.
[20] Ja hän tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin etteivät he päässeet syömäänkään.
[21] Kun hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan häntä huostaansa; sillä he sanoivat: »Hän on poissa suunniltaan».
[22] Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: »Hänessä on Beelsebul», ja: »Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia».
[23] Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla: »Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan?
[24] Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä.
[25] Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä.
[26] Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä kanssa, ei hän voi pysyä, vaan hänen loppunsa on tullut.
[27] Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää; vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa.
[28] Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;
[29] mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.»
[30] Sillä he sanoivat: »Hänessä on saastainen henki».
[31] Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä.
[32] Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: »Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua».
[33] Hän vastasi heille ja sanoi: »Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?»
[34] Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: »Katso, minun äitini ja veljeni!
[35] Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini.»