[1] Ja hän rupesi puhumaan heille vertauksilla: »Mies istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille.
[2] Ja kun aika tuli, lähetti hän palvelijan viinitarhurien luo perimään tarhureilta viinitarhan hedelmiä.
[3] Mutta he ottivat hänet kiinni, pieksivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.
[4] Ja vielä hän lähetti heidän luoksensa toisen palvelijan. Ja häntä he löivät päähän ja häpäisivät.
[5] Ja hän lähetti vielä toisen, ja sen he tappoivat; ja samoin useita muita: toisia he pieksivät, toisia tappoivat.
[6] Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti viimeiseksi heidän luoksensa sanoen: ’Kavahtavat kaiketi minun poikaani’.
[7] Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: ’Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö jää meille’.
[8] Ja he ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät hänet ulos viinitarhasta.
[9] Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille.
[10] Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi;
[11] Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’?»
[12] Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. Ja he jättivät hänet ja menivät pois.
[13] Ja he lähettivät hänen luoksensa muutamia fariseuksia ja herodilaisia kietomaan häntä sanoilla.
[14] Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: »Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?»
[15] Mutta hän tiesi heidän ulkokultaisuutensa ja sanoi heille: »Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun nähdäkseni.»
[16] Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: »Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?» He vastasivat hänelle: »Keisarin».
[17] Jeesus sanoi heille: »Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on». Ja he ihmettelivät häntä suuresti.
[18] Ja hänen luoksensa tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole; ja he kysyivät häneltä sanoen:
[19] »Opettaja, Mooses on säätänyt meille: ’Jos joltakin kuolee veli, joka jättää jälkeensä vaimon, mutta ei jätä lasta, niin ottakoon hän veljensä lesken ja herättäköön veljellensä siemenen’.
[20] Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kun hän kuoli, ei häneltä jäänyt jälkeläistä.
[21] Silloin toinen otti hänet, ja hänkin kuoli jättämättä jälkeläistä. Niin myös kolmas.
[22] Samoin kävi kaikille seitsemälle: heiltä ei jäänyt jälkeläistä. Viimeiseksi kaikista vaimokin kuoli.
[23] Ylösnousemuksessa siis, kun he nousevat ylös, kenelle heistä hän joutuu vaimoksi, sillä hän oli ollut kaikkien noiden seitsemän vaimona?»
[24] Jeesus sanoi heille: »Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?
[25] Sillä kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa.
[26] Mutta mitä siihen tulee, että kuolleet nousevat ylös, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui hänelle sanoen: ’Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’?
[27] Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te eksytte.»
[28] Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: »Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?»
[29] Jeesus vastasi: »Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
[30] ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi’.
[31] Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.»
[32] Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: »Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän.
[33] Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit.»
[34] Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän hänelle: »Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta». Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä.
[35] Ja opettaessaan pyhäkössä Jeesus puhui edelleen ja sanoi: »Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika?
[36] Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle’.
[37] Daavid itse sanoo häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?» Ja suuri kansanjoukko kuunteli häntä mielellään.
[38] Ja opettaessaan hän sanoi: »Varokaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla
[39] ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,
[40] noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion».
[41] Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
[42] Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.
[43] Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: »Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
[44] Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä.»