[1] Ja hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Ja hänen luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla.
[2] Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan:
[3] »Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään.
[4] Ja hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät sen.
[5] Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut syvää maata.
[6] Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, niin se kuivettui.
[7] Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää.
[8] Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyvään asti.»
[9] Ja hän sanoi: »Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon».
[10] Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia.
[11] Niin hän sanoi heille: »Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa,
[12] että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi».
[13] Ja hän sanoi heille: »Ette käsitä tätä vertausta; kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?
[14] Kylväjä kylvää sanan.
[15] Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan.
[16] Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan,
[17] mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois.
[18] Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan,
[19] mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.
[20] Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen.»
[21] Ja hän sanoi heille: »Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi?
[22] Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se tulisi ilmi, eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki.
[23] Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon.»
[24] Ja hän sanoi heille: »Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette; millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin.
[25] Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.»
[26] Ja hän sanoi: »Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan;
[27] ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten.
[28] Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään.
[29] Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä.»
[30] Ja hän sanoi: »Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme?
[31] Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista siemenistä maan päällä;
[32] mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon.»
[33] Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan;
[34] ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen.
[35] Ja sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: »Lähtekäämme yli toiselle rannalle».
[36] Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa, niinkuin hän venheessä oli; ja muitakin venheitä oli hänen seurassaan.
[37] Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi.
[38] Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: »Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?»
[39] Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: »Vaikene, ole hiljaa». Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.
[40] Ja hän sanoi heille: »Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?»
[41] Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: »Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?»