[1] Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle.
[2] Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa.
[3] Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa;
[4] sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään.
[5] Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä.
[6] Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä
[7] ja huutaen suurella äänellä sanoi: »Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua.»
[8] Sillä hän oli sanomaisillaan sille: »Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki».
[9] Ja Jeesus kysyi siltä: »Mikä on nimesi?» Niin se sanoi hänelle: »Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta».
[10] Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta.
[11] Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella.
[12] Ja ne pyysivät häntä sanoen: »Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin».
[13] Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen.
[14] Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut.
[15] Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät.
[16] Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli käynyt.
[17] Ja he alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän alueeltaan.
[18] Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan.
[19] Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: »Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut».
[20] Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät.
[21] Kun Jeesus oli venheellä kulkenut takaisin toiselle puolelle, kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja hän oli järven rannalla.
[22] Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi hänet nähdessään hänen jalkojensa juureen,
[23] pyysi häntä hartaasti ja sanoi: »Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon».
[24] Niin hän lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen.
[25] Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta
[26] ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.
[27] Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa;
[28] sillä hän sanoi: »Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi».
[29] Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan.
[30] Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: »Kuka koski minun vaatteisiini?»
[31] Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: »Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: ’Kuka minuun koski?’»
[32] Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt.
[33] Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko totuuden.
[34] Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi.»
[35] Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: »Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?»
[36] Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: »Älä pelkää, usko ainoastaan».
[37] Ja hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen.
[38] Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja hän näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia.
[39] Ja käydessään sisään hän sanoi heille: »Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu.»
[40] Niin he nauroivat häntä. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi.
[41] Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: »Talita kuum!» Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse.
[42] Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan.
[43] Ja hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa tästä ja käski antaa tytölle syötävää.