[1] Ja kun he lähestyivät Jerusalemia, tullen Beetfageen ja Betaniaan Öljymäelle, lähetti hän kaksi opetuslastaan
[2] ja sanoi heille: »Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta, kun sinne tulette, löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne.
[3] Ja jos joku teille sanoo: ’Miksi te noin teette?’, niin sanokaa: ’Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen kohta tänne takaisin’.»
[4] Niin he menivät ja löysivät oven eteen ulos kujalle sidotun varsan ja päästivät sen.
[5] Ja muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat heille: »Mitä te teette, kun päästätte varsan?»
[6] Niin he sanoivat heille, niinkuin Jeesus oli käskenyt; ja he antoivat heidän mennä.
[7] Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen selkään.
[8] Ja monet levittivät vaatteensa tielle, ja toiset lehviä, joita katkoivat kedoilta.
[9] Ja ne, jotka kulkivat edellä, ja jotka seurasivat, huusivat: »Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!
[10] Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!»
[11] Ja hän kulki sisälle Jerusalemiin ja meni pyhäkköön; ja katseltuaan kaikkea hän lähti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sillä aika oli jo myöhäinen.
[12] Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, oli hänen nälkä.
[13] Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin siitä; mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika.
[14] Niin hän puhui ja sanoi sille: »Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö». Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.
[15] Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet,
[16] eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta.
[17] Ja hän opetti ja sanoi heille: »Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi’? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.»
[18] Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät häntä, koska kaikki kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestansa.
[19] Illan tultua he menivät kaupungin ulkopuolelle.
[20] Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun kuivettuneen juuria myöten.
[21] Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: »Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut».
[22] Jeesus vastasi ja sanoi heille: »Pitäkää usko Jumalaan.
[23] Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: ’Kohoa ja heittäydy mereen’, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.
[24] Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.
[25] Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.»
[27] Ja he tulivat taas Jerusalemiin. Ja kun hän käveli pyhäkössä, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luoksensa
[28] ja sanoivat hänelle: »Millä vallalla sinä näitä teet? Tahi kuka sinulle on antanut vallan näitä tehdä?»
[29] Mutta Jeesus vastasi heille: »Minä myös teen teille yhden kysymyksen; vastatkaa te minulle, niin minä sanon teille, millä vallalla minä näitä teen.
[30] Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle.»
[31] Niin he neuvottelivat keskenään sanoen: »Jos sanomme: ’Taivaasta’, niin hän sanoo: ’Miksi ette siis uskoneet häntä?’
[32] Vai sanommeko: ’Ihmisistä’?» – sitä he kansan tähden pelkäsivät sanoa, sillä kaikkien mielestä Johannes totisesti oli profeetta.
[33] Ja he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: »Emme tiedä». Silloin Jeesus sanoi heille: »Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen».