[1] Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lu paukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudestaja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle.
[2] Antakaa meille tilaa sydämes sänne! Emme ole tehneet ke nelle kään vääryyttä, emme ole tuottaneet kenellekään vahinkoa emmekä hankkineet hyötyä kenenkään kustannuksella.
[3] Tätä en sano teitä tuomitakseni. Sanoinhan jo, että teillä on sija meidän sydämessämme, niin että haluamme teidän kanssanne elää ja teidän kanssanne kuolla.
[4] Teille voin puhua aivan suo raan, ja minulla on paljon aihetta olla tei stä ylpeä. Olen saanut yllin kyllin lo hdu tusta, kaiken ahdinkom me keskellä kin tunnen ylen palttista iloa.
[5] Makedoniaan tultuamme emme saaneet hetkenkään rau haa. Meitä ahdistivat kaikenlaiset vaikeudet, ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot.
[6] Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitäkin an tamalla Tituksen tulla luoksemme.
[7] Hänen tulonsa lisäksi meitä loh dutti myös se rohkaisu, jota hän oli saanut teidän luonanne. Hän kertoi, kuinka te ikävöitte minua, kuinka nyt surette ja kuinka kii vaas ti pidätte minun puoltani, ja se on vielä enemmän ilahduttanut minua.
[8] Vaikka tuotin kirjeelläni teille mielipahaa, en sitä kadu. Jos mi nua kaduttikin, kun näin teidän pa hoitta neen siitä mielenne vähäksi aikaa,
[9] olen nyt iloinen – en siksi, että te tulitte surullisiksi, vaan koska mur heenne sai teidät muuttamaan mielenne. Murheenne oli Ju ma lan mi elen mukaista, ja niinpä em me aiheuttaneet teille mitään vahinkoa.
[10] Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se joh taa pe lastuk seen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.
[11] Näettehän, millaista intoa tuo Jumalan mielen mukainen murhe on luonut teihin, miten se on saa nut teidät puolustautumaan, suuttumaan ja pelkäämään, ikävöimään meitäja päättäväisesti rankaisemaan syyllistä. Olette kai kin tavoin osoitta neet ole van ne tässä asiassa viattomia.
[12] Minä en kirjoittanut teille sen enempää vääryyttä tehneen kuin väär yyttä kärsineenkään vuoksi, vaan jotta teille itsellenne Juma lan edessä kävisi selväksi, kuinka va kavasti te todella olette minun puo lellani.
[13] Tämä on meitä rohkaissut. Mutta vielä tätä rohkaisuakin enem män meitä on ilahduttanut Tituksen ilo siitä, että hän voi nyt ajatella teitä kaikkia huojentunein mielin.
[14] Minun ei tarvinnut hävetä sitä, että olin kiitellyt teitä hänelle. Niin kuin kaikki, mitä olen teille pu hu nut, on totta, samoin on osoittau tu nut todeksi se, mistä olen teitä kehunut Titukselle.
[15] Hänen sydämensä lämpenee, kun hän muistaa, miten kuuliaisia te kaikki olitte ja miten arasti ja kunni oitta vasti te otitte hänet vastaan.
[16] Olen iloinen siitä, että voin joka suhteessa luottaa teihin.