[1] Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asun to, joka ei ole ihmiskätten työ tä.
[2] Täällä ollessamme me huo kai lemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme,
[3] sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomik si.
[4] Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuu tua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista.
[5] Juuri tähän Jumala on val mis tanut meidät, ja vakuudeksi hän on an tanut meille Hengen.
[6] Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on ko timme, olemme poissa Herran luota.
[7] Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen.
[8] Mutta mielemme on turval li nen, vaikka haluaisimmekin muut taa pois ruumiistamme, ko tiin Herran luo.
[9] Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo pe rillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa.
[10] Meidän kaikkien on tultava Kristuk sen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elä mässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.
[11] Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, me koetamme saa vut taa ihmisten luottamuksen. Jumala kyllä näkee, millaisia me olemme, ja toi von teidänkin si simmässänne näkevän sen.
[12] Emme me ryhdy taas suo sitte le maan itseämme teille. Ha lu am me vain antaa teille aihetta olla ylpeitä meistä, niin että pystytte vas taa maan niille, jotka kerskuvat sillä, mikä näkyy ulospäin, ei vät kä piittaa siitä, mitä on sydämessä.
[13] Jos olemmekin olleet suunniltamme, se on tapahtunut Jumalan tähden. Jos taas esiinnymme hilli tysti, teemme niin teidän tähtenne,
[14] sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päätte lemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puo lesta, niin kaikki ovat kuolleet.
[15] Ja hän on kuollut kaikkien puo lesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hä nelle, joka on kuollut ja nous sut kuolleista heidän tähtensä.
[16] Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kan nal ta. Vaikka olisimmekin ennen tun te neet Kristuksen pelkästään in hi milli seltä kannalta, emme enää tunne.
[17] Jokainen, joka on Kristukses sa, on siis uusi luomus. Vanha on ka donnut, uusi on tullut tilalle!
[18] Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme so vinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran.
[19] Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lu kenut ihmisille viaksi heidän rikko muksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.
[20] Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuk sen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.
[21] Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki mei dän syntimme, jotta me hänessä sai simme Jumalan vanhurs kauden.