[1] Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä ole kaan. Siirryn nyt näkyihinja Herran ilmestyksiin.
[2] Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sit ten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.
[3] Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruu miissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.
[5] Tästä miehestä minä kerskai len, itsestäni en, paitsi heikkou destani.
[6] Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Sitä en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enem pää kuin hän minusta näkee tai kuulee.
[7] Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen sa anut pistävän piikin ruumii seeni, Saa tanan enkelin kurittamaan it seäni, etten ylpistyisi.
[8] Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä.
[9] Mutta hän on vastannut minul le: »Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkou dessa.» Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.
[10] Siksi iloitsen heikkoudesta, lo ukkauksista, vaikeuksista, vai noista ja ahdingoista, joihin jou dun Kristuk sen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.
[11] Olen nyt ollut mieletön, mutta te olette pakottaneet minut sii hen. Teidän hän olisi tullut pitää minun puoltani. Vaikka en mitään olekaan, en silti ole ollut millään tavoin noita mainioita apostoleja huonompi.
[12] Olenhan teidän keskuudess anne todistanut olevani oikea apos to li, kun olen tehnyt tunnustekoja, ih meitä ja voimatöitä yh den toisensa jälkeen.
[13] Missä suhteessa te olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle? Enintään siinä, että minä en ole ollut teille rasituksena. Suokaa tämä väär yys minulle an teek si!
[14] Olen nyt valmis tulemaan luok senne jo kolmannen kerran enkä nytkään aio rasittaa teitä. En kaipaa teidän varojanne vaan tei tä itseänne. Eihän lasten velvollisuus ole kerätä omaisuutta van hem mil leen, vaan vanhempien lapsilleen.
[15] Pelastaakseni teidät uhraan mie li hyvin omat varani, uhraan vaikka itsenikin. Rakastatteko te minua vä hemmän siksi, että minä rakastan teitä niin suuresti?
[16] Vaikka niinkin, mutta ra si tuk sena en ole teille ollut. Mutta eh käpä olen petkuttanut teitä, viekas kun olen?
[17] Kukaties olen hyötynyt teistä jonkun työtoverini avulla, jonka olen lähettänyt luoksenne?
[18] Kehotin Titusta lähtemään matkaan ja lähetin tuon toisen veljen hänen mukaansa. Onko Titus ehkä käyttänyt teitä hy väk seen? Emmekö me ole toimineet samassa hengessä ja kulkeneet samoja jälkiä?
[19] Olette varmaan jo ehtineet ajatella, että me esitämme teille puo lus te luja. Ei, me puhumme Ju ma lan edessä Kristuksen palvelijoina. Rakkaat ystävät, tällä kai kel la pyrimme lujittamaan teidän seurakuntaanne.
[20] Pelkään näet, että tullessani en ehkä tapaa teitä sellaisina kuin toi von, ja silloin tekin saatte nähdä minut toi senlaisena kuin toivoisitte. Pelkään tapaavani rii tai suutta, suvaitsemattomuutta, kiukkua, juonittelua, panettelua, juoruilua, pö yh keyttä ja ku rittomuutta.
[21] Kunpa Jumalani ei nöyryyttäisi mi nua teidän takianne, kun taas tu len luok sen ne! Kunpa mi nun ei tar vitsisi sur ra monien sellais ten vuoksi, jotka ovat tehneet syntiä eivätkä vie lä kään ole katu neet sitä saastaisuutta, siveettömyyttä ja hillittömyyttä, jossa ovat eläneet!