[1] Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu.
[2] Olemme hylänneet kaiken sa lakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Ju ma lan sa naa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassa tunnossaan arvioi mei dät Jumalan edessä.
[3] Jos meidän julistamamme evanke liumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen.
[4] Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on so kais sut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkau desta säteilevää va loa, Kristuksen, joka on Ju ma lan kuva.
[5] Emmehän me julista sanomaa it se stämme vaan Jeesuksesta Kris tuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät pal velemaan teitä.
[6] Jumala, joka sanoi: »Tulkoon pimeyteen valo», valaisi itse mei dän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuk sen kas voilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.
[7] Tämä aarre on meillä savi astioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voi man olevan peräisin Ju ma lasta eikä meistä itsestämme.
[8] Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neu votto mia mutta emme toivottomia,
[9] vainottuja mutta emme hy lättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tu hottuja.
[10] Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jot ta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruu miissamme näkyviin.
[11] Me tosin elämme, mutta mei dät annetaan Jeesuksen tähden ali tui se sti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuk sen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme.
[12] Meissä siis tekee työtään kuo lema, mutta teissä elämä.
[13] Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: »Minä uskon, ja siksi puhun.» Niin mekin pu humme, koska uskomme.
[14] Me tiedämme, että hän, joka he rätti kuolleista Herran Jee suk sen, herättää Jeesuksen tullessa meidät kin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne.
[15] Tämä kaikki tapahtuu teidän takianne, jotta yhä enenevä armo synnyttäisi yhä useammissa run sas ta kiitollisuutta Jumalan kunniaksi.
[16] Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme mur tuu kin, niin sisäinen ih mi semme uudistuu päivä päivältä.
[17] Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille mää rättömän suuren, ikuisen kirkkauden.
[18] Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättö mään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.