[1] Minä, Paavali, kehotan teitä vedoten Kristuksen lem pey teen ja hyvyyteen, minä, joka kuu lemma teidän edessänne olen nöyrä mutta välimatkan pääs tä pu hun teille rohkeasti.
[2] Pyydän, ettei minun teidän luo nanne tarvitsisi turvautua tähän roh keuteen – aikomukseni on näet käydä eräiden kimppuun, jotka katsovat meidän toimivan niin kuin tämän maailman ihmiset.
[3] Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maail man tavoin.
[4] Taisteluaseemme eivät ole ihmis ten aseita, vaan niillä on Ju ma lan antama voima tuhota lin noituksia. Me kaadamme ku moon järjen päätelmät
[5] ja kaiken, mikä nousee ylpe änä vastustamaan Jumalan tun te mis ta. Me vangitsemme kaikki aja tuk set kuuliaisiksi Kristukselle
[6] ja olemme valmiit rankai semaan kaikesta tottelematto muu desta, heti kun te itse olette tulleet täysin kuuliaisiksi.
[7] Ottakaa huomioon selvät to sia siat! Jos joku varmasti uskoo kuu lu vansa Kristukselle, hän ajatel koon sitä, että samalla ta voin myös me olemme Kristuksen omia.
[8] Herra on valtuuttanut minut vahvistamaan teitä eikä lan nis tamaan, ja vaikka ylpeilisin val tuuksistani hieman liikaakin, mi nun ei tarvitse hävetä.
[9] Älkää luulko, että minä kirjeilläni vain pelottelen teitä.
[10] Erääthän sanovat: »Hänen kirjeensä ovat kyllä ankaria ja kiivai ta, mutta hänen oma esiintymi sensä on avutonta ja pu heen sa mitätöntä.»
[11] Näiden on syytä pitää mie les sä, että sitten kun olen taas luo nanne, toimin samalla tavoin kuin olen poissa ollessani pu hu nut kirjeissäni.
[12] Meillä ei ole rohkeutta katsoa kuuluvamme sellaisiin, jotka itse suosittelevat itseään, eikä verrata it se ämme heihin. He ovat ymmär tämättömiä, kun ottavat mittapuuk seen omat saavutuksensa ja ver taa vat itseään vain itseensä.
[13] Me taas emme ylpeile kohtuuttomasti, vaan sen mit ta puun mu kaan, jonka Jumala on meille an ta nut mää rä tessään, että työkenttämme ul ottuu teihinkin asti.
[14] Me emme kurkota liian pitkäl le, ikään kuin te ette kuuluisikaan meidän toimintapiiriimme; olemme han ensimmäisinä tuoneet Kris tuksen evankeliumin teille saak ka.
[15] Emme ylpeile kohtuutto mas ti emmekä toisten vaivannäöstä. Sen sijaan toivomme, että uskonne kas vaessa me kin pääsemme tei dän keskuu dessan ne vielä paljon suurem paan arvoon saamamme tehtä vän to teuttajina.
[16] Toivomme, että saamme julistaa evankeliumia vielä teitäkin etäämpänä asuville ja että voim me ylpeillä omista emmekä tois ten aikaansaannoksista.
[17] »Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.»
[18] Luotettava ei ole se, joka itse suo sittelee itseään, vaan se, jota Herra suo sittelee.