[1] Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apos toli, ja veli Timoteus tervehtivät Korintissa olevaa Jumalan seurakuntaa ja kaikkia pyhiä koko Akhaiassa.
[2] Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen ar mo ja rauha teille.
[3] Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Ju ma la ja Isä, armahtava Isäja runsaan lohdutuksen Jumala!
[4] Hän rohkaisee meitä kaikissa ah dingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.
[5] Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osak semme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti loh du tus ta.
[6] Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pe lastukseksi. Jos saamme lo hdu tusta, myös te rohkaistutte kes tä mään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea.
[7] Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne.
[8] Teidän on hyvä tietää, veljet, mil lai sessa ahdingossa me olim me Aa sian maakunnassa. Jou duim me niin suunnat tomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä.
[9] Me saimme tuntea olevamme kuo lemaan tuomittuja, jotta emme lu ottaisi itseemme, vaan Ju ma laan, joka herättää kuolleet.
[10] Tällaisesta kuolemanvaarasta hän pelasti meidät, ja niin hän pe las taa vastedeskin. Me luotamme sii hen, että hän on pelastava meidät,
[11] kun tekin autatte meitä ruko uk sellanne. Näin nousee monista sydä mis tä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan.
[12] Me ylpeilemme siitä, että kaikkialla maailmassa ja var sin kin teidän keskuudessanne olemme noudattaneet Jumalan vaatimaa yksinkertaisuuttaja vilpittömyyttä. Tämä on omantuntommekin todistus. Meitä on ohjannut Jumalan armo eikä in hi milli nen viisaus.
[13] Tarkoitamme kirjeissämme vain sitä, minkä voitte niistä lu kea ja ymmärtää. Toivon, että opitte täy sin ymmärtämään,
[14] kuten jo osaksi ymmärrättekin, että Herramme Jeesuksen päivänä te saatte olla ylpeitä meis tä ja me teistä.
[15] Tähän luottaen aioin ensin tulla teidän luoksenne, jotta oli sit te saa neet uuden todistuksen Jumalan armosta.
[16] Tarkoitukseni oli jatkaa tei dän luo tanne matkaa Makedoniaan ja palata sieltä taas luoksenne. Te oli sitte sitten varustaneet minut mat kalle Juudeaan.
[17] Ei kai tämä aikomukseni ollut vain hetkellinen päähänpisto? Teenkö ehkä suunnitelmiani oman pääni mukaan? Sanonko: »Kyllä, kyllä», kun tarkoitan: »Ei, ei»?
[18] Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: »Kyllä», että: »Ei.»
[19] Eihän myöskään Jeesus Kris tus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä »kyllä» että »ei», vaan hänessä toteutui »kyllä».
[20] Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi me kin vas taamme hänen kauttaan: »Aamen», Jumalan kunniaksi.
[21] Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kris tukseen, Voi deltuun, ja on myös an tanut meille voite lunsa:
[22] hän on painanut meihin si nettinsä ja antanut meidän sydä miimme vakuudeksi Hengen.
[23] Kutsun Jumalan todistajaksi ja vakuutan oman henkeni kautta, että olen lykännyt Korintinmat kaani vain teitä säästääkseni.
[24] En tarkoita, että haluaisimme määräillä teidän uskoanne, tah domme vain auttaa teitä saamaan ilon. Teidän uskonne on kyllä luja.