Skip to content
Opens in a new window

[1] Päätin näet, että vierailuni teidän luonanne ei tällä ker taa saa ai heuttaa mielipahaa.

[2] Jos minä pahoitan teidän mie lenne, eihän silloin kukaan voi saa da minuakaan iloiseksi, paitsi se jolle olen tuottanut surua.

[3] Juuri tästä kirjoitinkin, jottei minun tarvitsisi tullessani pa hoit taa mieltäni niiden vuoksi, joista minun pitäisi saada iloa. Luotin sii hen, että minun iloni on tei dän kin ilonne.

[4] Kirjoitin teille suuressa tuskas sa, sy dän raskaana ja kyynelsil min, mutta en aiheuttaakseni teil le surua, vaan osoittaakseni, kuinka suurta rakkautta tunnen erityisesti teitä kohtaan.

[5] Jos joku on tuottanut surua, hän ei ole tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille – ainakin jos sain mää rin, etten nyt liioittelisi.

[6] Tuollaiselle riittää se rangaistus, jonka useimmat teistä ovat hänelle jo antaneet.

[7] Nyt teidän on päinvastoin annettava anteeksi ja lohdutettava häntä, ettei hän menehtyisi suruunsa.

[8] Niinpä kehotan teitä jälleen osoittamaan hänelle rakkautta.

[9] Kirjoitinkin teille juuri koetel lakseni teitä ja nähdäkseni, olet te ko kaikessa kuuliaisia.

[10] Kenelle te annatte anteeksi, hänelle annan minäkin, ja kun olen antanut anteeksi – jos nyt jotakin anteeksi annettavaa on – olen teh nyt sen teidän takianne Kris tuk sen edessä,

[11] jottei Saatana pääsisi meistä voi tolle. Hänen juonensa me kyl lä tiedämme.

[12] Lähdin sitten Troakseen ju listamaan Kristuksen evankeliumia, ja siellä minulle avautui ovi Her ran työhön.

[13] Henkeni ei kuitenkaan saanut rauhaa, kun en tavannut siellä vel jeäni Titusta, ja niin jätin hyvästit seu ra kunnalle ja jatkoin matkaa Makedoniaan.

[14] Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voitto saa tossa ja antaa meidän kaikki alla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua!

[15] Me olemme Kristuksen tuok su, joka nousee Jumalan eteen; tä män tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pe lastu vat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen.

[16] Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elä män tu oksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen?

[17] Me emme ainakaan ole sel lai sia kuin ne monet, jotka kau pit te levat Jumalan sanaa. Me julis tam me sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta.

Toinen Kirje Korinttilaisille — Chapters