[1] Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joi den hu ostaan on uskottu Ju malan salaisuudet.
[2] Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaa di taan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi.
[3] Mutta minulle on yhdentekevää, ryhdyttekö te tai jokin ih mis ten tuo mio istuin minua tut ki maan. En it se kään ryhdy tutkimaan itseäni.
[4] Minulla ei ole mitään tunnol lani, mutta ei minua vielä sen pe rus teel la ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra.
[5] Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Ju ma lal ta.
[6] Veljet, olen käyttänyt itsestäni ja Apolloksesta tällaista vertauskuvaa teidän takianne, jotta meis tä oppi sitte ymmärtämään sanat: »Tyyty kää siihen mitä on kir joi tet tu.» Äl kää siis mahtaillen aset tuko yhden puolelle toista vas taan.
[7] Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole sa anut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi yl pei let niin kuin se olisi omaa ansiotasi?
[8] Te olette näköjään jo kylläisiä, teistä on tullut rikkaita, olette päässeet kuninkaiksi – toisin kuin me. Kunpa olisittekin kuninkaita, niin että mekin saisimme kuninkaina hallita teidän kanssanne!
[9] Jumala näyttää asettaneen mei dät apostolit vihoviimeisiksi: olem me kuin kuolemaantuomitut areenalla, koko maailman katseltavina, enkelienja ihmisten.
[10] Me olemme hulluja Kris tuk sen tähden, te viisaita Kristuk sessa. Me olemme heik koja, te voimakkaita; teitä kun ni oi te taan, meitä halveksitaan.
[11] Yhä edelleen me kärsimme näl kää ja janoa ja kuljemme puolialastomina, meitä pahoinpidellään, me vaellamme paikasta toiseen
[12] ja hankimme toimeentulomme omin käsin kovalla työllä. Meitä her ja taan, mutta me siu naam me. Meitä vainotaan, mutta me kestämme.
[13] Meistä puhutaan pahaa, mut ta me puhumme hyvää. Tähän päi vään saakka olemme olleet koko maail man kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakkaa.
[14] En kirjoita tätä tuottaakseni teille häpeää vaan ojentaakseni tei tä kuin rakkaita lapsiani.
[15] Vaikka teillä Kristukseen us ko vina olisi tuhansia kasvattajia, teil lä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia ju lis tamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.
[16] Kehotan teitä siis nou dat ta maan omaa esimerkkiäni.
[17] Olen sitä varten lähettänyt lu ok senne Timoteuksen, joka on mi nun hengellinen lapseni, rakas ja us kolli nen poikani. Hän palaut taa teidän mieleenne, miten minä Kristuksen omana elän ja mitä mi nä kaikkialla eri seurakunnissa opetan.
[18] Jotkut teistä ovat ruvenneet re hen t elemään siinä luulossa, että minä en tulisikaan luoksenne.
[19] Mutta pian minä tulen, jos Her ra suo, ja otan selvää noiden rehentelijöiden voimasta. Heidän pu heis taan en välitä,
[20] sillä Jumalan valtakunta ei il mene puheina vaan voimana.
[21] Kumpaa tahdotte: tulenko luoksenne piiska kädessä vai rakastavin ja lempein mielin?