[1] Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan sa laisu utta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin.
[2] En halunnut tietää teidän luo nanne mistään muusta kuin Jee suksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.
[3] Te näitte minut hyvin heik ko na, hyvin arkana ja pelokkaana.
[4] Puheeni ja julistukseni ei pyr ki nyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan il mensi Jumalan Hengen voi maa,
[5] jotta teidän uskonne ei pe rus tui si ihmisten viisauteen vaan Ju ma lan voimaan.
[6] Viisautta me julistamme sii hen kypsyneille, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tä män maailmanajan kukistuvien valtiaiden viisautta.
[7] Me julistamme Jumalan sa lais ta, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on mää rän nyt meidän kirkkaudeksemme.
[8] Sitä ei kukaan tämän maa il man val tiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.
[9] Me julistamme, niin kuin on kir joi tettu, mitä silmä ei ole näh nyt eikä korva kuullut, mitä ih mi nen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on val mis ta nut niille, jotka häntä rakastavat.
[10] Meille Jumala on sen il moittanut Hengellään, sillä Henki tut kii kai ken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet.
[11] Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tie tää, mitä Jumalassa on.
[12] Mutta me emme ole saaneet maail man henkeä, vaan Jumalan oman Hen gen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille.
[13] Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hen gen avulla.
[14] Ihminen ei luonnostaan ota vas taan Jumalan Hengen pu het ta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hen gen avulla.
[15] Hengellinen ihminen sen si jaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia.
[16] – Kuka tuntee Herran mielen, niin että voi neuvoa häntä?