[1] Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
[2] Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaik ki sa laisuu det ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta mi nulta puuttuisi rakkaus, en olisi mi tään.
[3] Vaikka jakaisin kaiken omai suuteni nälkää näkeville ja vaik ka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mi tään voittaisi.
[4] Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei ka deh di, ei kersku, ei pöyhkeile,
[5] ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
[6] ei iloitse vääryydestä vaan iloit see totuuden voittaessa.
[7] Kaiken se kestää, kaikessa us koo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
[8] Rakkaus ei koskaan katoa. Mut ta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
[9] Tietämisemme on näet vaja vais ta ja profetoimisemme on vajavaista,
[10] mutta kun täydellinen tulee, vaja vai nen katoaa.
[11] Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mie li ja lap sen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
[12] Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mut ta silloin näemme kasvoista kas voi hin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
[13] Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suu rin niistä on rakkaus.