[1] Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olet te ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni,
[2] ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.
[3] Ennen muuta annoin teille tie doksi tämän, minkä itse olin saa nut vas taa n ottaa: – Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kir joi tettu,
[4] hänet haudattiin, hänet he rä tettiin kuolleista kolmantena päi vä nä, niin kuin oli kirjoitettu,
[5] ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.
[6] Sen jälkeen hän ilmestyi sa mal la kertaa yli viidellesadalle vel jel le, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois.
[7] Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaa ko bille ja sitten kaikille aposto leille.
[8] Viimeiseksi kaikista hän il mes tyi minullekin, joka olen kuin kes ko sena syntynyt.
[9] Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin ni meä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.
[10] Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen ar monsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työ tä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.
[11] Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet.
[12] Jos kerran julistetaan, että Kris tus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei ku ollei den ylösnousemusta ole?
[13] Jos ei ole kuolleiden ylösnou se musta, ei Kristustakaan ole he rä tetty kuolleista.
[14] Mutta ellei Kristusta ole he rä tetty, silloin meidän julistuk sem me on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.
[15] Silloin nähdään, että olemme antaneet Jumalasta väärän todis tuksen, kun olemme väit tä neet hänen herättäneen Kristuksen – mitä hän siis ei ole tehnyt, jos ker ran ku olleita ei herätetä.
[16] Ellei kuolleita herätetä, ei Kris tus ta kaan ole herätetty.
[17] Mutta ellei Kristusta ole he rä tetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa.
[18] Ja silloin nekin, jotka ovat nuk kuneet pois Kristukseen us ko en, ovat joutuneet perikatoon.
[19] Jos olemme panneet toi vom me Kristukseen vain tämän elä män ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.
[20] Mutta nyt Kristus on he rä tet ty kuolleista, esikoisena niiden jou kosta jotka ovat kuolleet.
[21] Kun kerran kuolema sai al kun sa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnou se mus on alkanut ihmisestä.
[22] Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi,
[23] jokainen vuorollaan: esikoise na Kristus ja sen jälkeen Kris tuk sen omat, kun hän tulee.
[24] Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Ju malalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman.
[25] Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaik ki vihollisensa jalkojensa alle.
[26] Vihollisista viimeisenä kukis tetaan kuolema.
[27] Sillä »Jumala on alistanut hä nen jalkojensa alle kaiken». Kun sa no taan, että kaikki on alistettu hänelle, tämän ulkopuolelle jää tie tys ti Ju mala, joka itse on kai ken alistanut Kristuksen valtaan.
[28] Sitten kun kaikki on saatettu hä nen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.
[29] Mitä varten sitten jotkut an ta vat kastaa itsensä kuolleiden puo les ta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat it sensä näi den puolesta?
[30] Entä mitä varten me joka het ki antaudumme vaaraan?
[31] Niin totta kuin te olette minun ylpeyteni Herramme Kristuksen Jeesuk sen edessä, minä katson joka päivä kuolemaa silmiin.
[32] Olisiko minun kannattanut taistella Efesoksessa petoja vas taan, jos asiaa ajatellaan vain tavalliseen ihmistapaan? Ellei kuolleita herätetä eloon, niin »syö dään ja juodaan, huomenna kuollaan».
[33] Älkää eksykö! »Huono seura hyvät tavat turmelee.»
[34] Tulkaa lopultakin järkiinne, äl kää tehkö syntiä! On näet eräi tä, jotka eivät Jumalasta mitään tiedä – tämän sanon teidän hä peäksenne.
[35] Joku ehkä kysyy: »Millä ta voin kuolleet herätetään? Mil lai nen ruu mis heillä silloin on?»
[36] Mikä järjetön kysymys! Ei hän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole.
[37] Ja kun kylvät, et kylvä tu le vaa kasvia vaan pelkän siemenen, veh nän jy vän tai jonkin muun kasvin siemenen.
[38] Mutta Jumala antaa sille sellai sen varren kuin hän on nähnyt hy väksi, jokaiselle siemenelle sellai sen kuin sille kuuluu.
[39] Ei kaikkien elollisten ruumis ole samanlainen, vaan ihmisellä on oma ruumiinsa, nelijalkaisilla omansa, linnuilla omansa ja kaloilla omansa.
[40] On taivaallisia ja maallisia ruu miita, mutta taivaallisten lois to on aivan toisenlainen kuin maan päällisten.
[41] Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä oman sa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.
[42] Samoin tapahtuu kuolleiden ylös nou semuksessa. Se, mikä kyl ve tään katoavana, nousee katoamattomana.
[43] Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täyn nä voimaa.
[44] Kylvetään ajallinen ruumis, nou see hengellinen ruumis. Jos ker ran on olemassa ajallinen ruu mis, on myös hengellinen.
[45] Onkin kirjoitettu: »Ensimmäi se stä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento.» Mutta viimeisestä Aa da mista tuli eläväksi tekevä henki.
[46] Ensimmäisenä ei siis ole hen gellinen vaan ajallinen; vasta sen jäl keen tulee hengellinen.
[47] Ensimmäinen ihminen on maal linen, maasta lähtöisin, toi nen ih mi nen on taivaasta.
[48] Millainen tuo maallinen ih mi nen oli, sellaisia ovat kaikki maalli set ihmiset, ja millainen tuo tai va alli nen ihminen on, sellaisia tu levat olemaan taivaalliset ihmiset.
[49] Ja niin kuin me nyt olemme maalli sen ihmisen kaltaisia, niin me tu lemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.
[50] Sen sanon, veljet, ettei liha ja ve ri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saa da omakseen katoamattomuutta.
[51] Nyt ilmoitan teille sa lai suu den: Me emme kaikki kuole, mut ta kaikki me muutumme,
[52] yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pa suuna soi, ja kuolleet herätetään ka toa mattomina ja me muut muutumme.
[53] Tämän katoavan on näet pu keud uttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.
[54] Mutta kun katoava pukeutuu ka toamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuu teen, silloin to teu tuu kirjoitusten sana: – Kuo le ma on nielty ja voitto saa tu.
[55] Missä on voittosi, kuolema? Mis sä on pistimesi, kuolema?
[56] Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki.
[57] Mutta kiitos Jumalalle, joka an taa meille voiton meidän Her ram me Jeesuk sen Kristuksen kautta!
[58] Olkaa siis vahvojajajärkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja teh kää aina innokkaasti Herran työ tä. Tie täkää, ettei Herra anna teidän ty önne mennä hukkaan.