[1] Tämän jälkeen Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen.
[2] Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnus teot, joita hän teki parantamalla sairaita.
[3] Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istu maan.
[4] Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lä hellä.
[5] Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: »Mistä voi simme ostaa leipää, että he sai sivat syödäkseen?»
[6] Tämän hän sanoi koetellakseen Fi lippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi.
[7] Filippus vastasi: »Kahdensadan de naa rin leivistä ei riittäisi heille edes pien tä palaa kullekin.»
[8] Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pie tarin veli Andreas, sanoi Jeesuk selle:
[9] »Täällä on poika, jolla on viisi ohra leipää ja kaksi kalaa. Mutta mi ten ne riittäisivät noin suurelle jou kolle?»
[10] Jeesus sanoi: »Käskekää kaikkien asettua istumaan.» Rinteellä kas voi rehevä nurmi, ja ihmiset istuu tuivat maahan. Paikalla oli noin viisi tuhatta mies tä.
[11] Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Sa moin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat.
[12] Kun kaikki olivat kylläisiä, Jee sus sanoi opetuslapsilleen: »Ke rätkää täh teeksi jääneet palaset, ettei mi tään meni si hukkaan.»
[13] He tekivät niin, ja viidestä ohralei västä kertyi vielä kaksitoista täyt tä ko rillista palasia, jotka olivat jää neet syö mättä.
[14] Kun ihmiset näkivät, minkä tunnus teon Jeesus teki, he sanoivat: »Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.»
[15] Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset ai koivat väkisin tehdä hänestä ku ninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.
[16] Kun tuli ilta, opetuslapset me nivät alas rantaan,
[17] nousivat veneeseen ja lähtivät kohti Kapernaumia, toiselle puolen järveä. Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut pa lannut heidän luokseen.
[18] Tuuli puhalsi ankarasti, ja jär vellä kävivät vaahtopäiset aallot.
[19] Kun he olivat soutaneet kah den kym menenviiden tai kolmenkymmenen stadionmitan verran, he nä kivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän ve nettä. He pelästyivät.
[20] Mutta Jeesus sanoi: »Minä tässä olen, älkää pelätkö.»
[21] He aikoivat ottaa hänet venee seen, mutta samassa vene jo tuli sii hen rantaan, jonne he olivat me nossa.
[22] Seuraavana päivänä vä ki jo ukko oli yhä toisella puolen järveä. Ih mi set olivat nähneet, että siellä oli ollut yksi ainoa vene ja että Jeesus ei ollut noussut siihen yhdessä opetuslasten kanssa vaan nämä olivat lähte neet ilman häntä.
[23] Tiberiaasta tuli kuitenkin ven eitä lähelle sitä paikkaa, missä Herra oli kiittänyt Jumalaa ja ruokkinut kansan.
[24] Nähtyään nyt, ettei Jeesus ollut siel lä eivätkä hänen opetus lapsensakaan, ihmiset nousivat ve nei siin ja lähtivät Kapernau miin etsimään Jeesusta.
[25] He löysivät Jeesuksen järven toi sel ta puolelta ja kysyivät hä nel tä: »Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?»
[26] Jeesus vastasi: »Totisesti, to ti se sti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte it senne kylläisiksi.
[27] Älkää tavoitelko katoavaa ruo kaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikui sen elämän. Sitä teille an taa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet si netillään.»
[28] He kysyivät: »Mitä meidän tu lee tehdä, että tekomme olisivat Ju ma lan tekoja?»
[29] Jeesus vastasi: »Uskokaa hä neen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Ju ma lan teko.»
[30] He sanoivat Jeesukselle: »Min kä tunnusteon teet, että me sen nä htyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet?
[31] Meidän isämme söivät autio maassa mannaa, niin kuin kir joi tuk sissa sanotaan: ’Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.’»
[32] Tähän Jeesus vastasi: »Toti sesti, totisesti: ei Mooses teille antanut tai va asta leipää, vaan todellista tai vaan leipää teille antaa minun Isäni.
[33] Jumalan leipä on se, joka tulee tai vaasta ja antaa maailmalle elä män.»
[34] He sanoivat: »Anna meille aina sitä leipää.»
[35] Jeesus sanoi: »Minä olen elä män lei pä. Joka tulee minun lu ok seni, ei kos kaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.
[36] Mutta te, niin kuin olen teille sanonut, olette nähneet minut ettekä kui tenkaan usko.
[37] Kaikki ne, jotka Isä minulle an taa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.
[38] Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.
[39] Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.
[40] Minun Isäni tahtoo, että jo kai sella, joka näkee Pojan ja uskoo hä neen, on ikuinen elämä. Vii mei senä päivänä minä herätän hänet.»
[41] Juutalaisissa herätti ärtymystä se, että Jeesus sanoi: »Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta.»
[42] He sanoivat: »Eikö tämä ole Jee sus, Joosefin poika? Me tie dämme hänen isänsä ja äitinsä. Kuinka hän voi sanoa tulleensa alas taivaasta?»
[43] Jeesus sanoi tähän: »Älkää nuris ko!
[44] Ei kukaan voi tulla minun lu ok seni, ellei Isä, joka minut on lä hettä nyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.
[45] Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: ’Heistä kaikista tulee Jumalan opetuslapsia.’ Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja ottanut vastaan hänen opetuksensa, tulee minun luokseni.
[46] Isää tosin ei kukaan ole nähnyt; ainoastaan hän, joka on tullut Ju ma lan luota, on nähnyt Isän.
[47] Totisesti, totisesti: sillä, joka us koo, on ikuinen elämä.
[48] Minä olen elämän leipä.
[49] Teidän isänne söivät autio maassa mannaa, ja silti he ovat ku olleet.
[50] Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole.
[51] Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.»
[52] Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toi sil taan: »Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?»
[53] Jeesus sanoi heille: »Totisesti, toti sesti: ellette te syö Ihmisen Po jan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.
[54] Mutta sillä, joka syö minun li hani ja juo minun vereni, on ikui nen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.
[55] Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.
[56] Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.
[57] Isä, joka elää, on minut lä hettä nyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.
[58] Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.»
[59] Näin Jeesus puhui opettaessaan Kapernaumin synagogassa.
[60] Tämän kuultuaan monet hänen opetuslapsistaan sanoivat: »Sie tämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?»
[61] Jeesus tiesi, että hänen sanansa olivat herättäneet opetuslapsissa är ty mystä, ja hän sanoi heille: »Lo ukkaako tämä teitä?
[62] Miten käykään, jos te näette Ihmi sen Pojan nousevan sinne, missä hän ennen oli!
[63] Henki yksin tekee eläväksi, li hasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä.
[64] Teidän joukossanne on kui tenkin muutamia, jotka eivät us ko.» Jeesus tiesi näet alusta alkaen, ketkä eivät uskoneet ja kuka hänet kavaltaisi.
[65] Hän jatkoi: »Juuri siksi sanoin kin teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hä nelle suo.»
[66] Monet Jeesuksen opetuslapset ve täytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan.
[67] Jeesus kysyi niiltä kahdelta toista: »Aiotteko tekin lähteä?»
[68] Simon Pietari vastasi hänelle: »Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.
[69] Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.»
[70] Jeesus sanoi heille: »Itsehän minä teidät valitsin, kaikki kak si to ista. Silti yksi teistä on Saatana.»
[71] Hän tarkoitti Juudasta, Simon Iskariotin poikaa. Tämä oli kavaltava Jeesuksen, vaikka oli yksi noista kahdestatoista.